Eduskunnan puhemiehelle
Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat 20.7.1998 päätöksen 1686/98/EY Nuorten eurooppalainen vapaaehtoispalvelu -toimintaohjelmasta. Vuonna 2000 ohjelma sulautettiin osaksi nuoriso-ohjelmaa, jonka toimintakausi on päätetty vuosille 2000–06.
EU:n nuoriso-ohjelman vapaaehtoistyöntekijät ovat 18–25-vuotiaita nuoria, joilla on laillinen kotipaikka jossakin EU-valtiossa, EU:n ehdokasmaassa tai ETA-maassa. Nuori toimii vapaaehtoisena hankkeessa, jonka kesto on 6–12 kuukautta. Vapaaehtoiset sijoittuvat Suomessa yleishyödyllisiin organisaatioihin, pääasiallisesti nuoriso- ja sosiaalialan sektoreille. Ohjelma on tarkoitettu voittoa tavoittelemattomille organisaatioille. Vapaaehtoiset eivät saa korvata palkattua työvoimaa, eikä heitä tämän vuoksi lasketa työpaikkojen henkilövahvuuteen.
Nuoriso-ohjelmaa Suomessa organisoiva Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO maksaa apurahana vastaanottaville organisaatioille tuen, joka määräytyy komission asettamien vakiosummien mukaisesti. Summat ovat vuonna 2005 kertasuorituksena 600 euroa hallintokustannuksiin, 400 euroa kuukaudessa hankkeen keston ajan yleiskustannuksiin ja 190 euroa kuukaudessa vapaaehtoisen taskurahaan. Vastaanottava organisaatio on velvollinen järjestämään vapaaehtoiselle asunnon, ruoan, paikalliset matkat, kielikoulutuksen, perehdyttämisen ja tuen koko vapaaehtoispalvelujakson ajan.
Ohjelman periaatteiden mukaisesti nuorelle ei saa aiheutua vapaaehtoispalveluun osallistumisesta kustannuksia. Eläketurvakeskus on 5.10.1998 antanut CIMOlle lausunnon, jossa todetaan, että vapaaehtoistoimintaa ei pidä verrata työsuhteeseen eikä siihen kehoteta soveltamaan työsuhteeseen perustuvia työeläkelakeja.
Työsopimuslain mukaan vapaaehtoisen ja vastaanottavan hankkeen suhde on työsuhde, koska työsopimuslain 1 §:ssä määritellyt työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät. Vapaaehtoisen vero- ja muiden sosiaaliturvamaksujen perusteena on koko työstä sovittu bruttoansio.
Verohallinnon antaman ohjeistuksen ”ulkomaiset opiskelijat ja harjoittelijat” (278.05 1.1.2005) mukaan Suomessa ei veroteta ulkomaisen harjoittelijan esimerkiksi kotimaastaan saamaa apurahaa tai EU:n maksamaa taskurahaa. Kuitenkin vapaaehtoispalvelua on enimmäkseen käsitelty työsopimuslain mukaisen verotuskäytännön mukaisesti.
Komissio ilmoitti 28.9.2000 kirjallisesti CIMOlle, että kuvattu Suomen verotuskäytäntö on liikkuvuuseste, joka tulee poistaa. Komissio ilmoitti antavansa kaiken tuen keskusteluille kansallisten viranomaisten kanssa.
Vuodesta 2005 alkaen työnantajan ei tarvitse maksaa Suomessa työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos ulkomaalaisen vapaaehtoisen työansio on alle 930 €/kk tai työaika alle 18 tuntia viikossa. Työntekijältä itseltään ei tällaisessa tapauksessa peritä vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Lisäksi lähdeverolakia muutetaan vuodesta 2006 alkaen siten, että kaikkien Suomeen alle kuudeksi kuukaudeksi saapuvien vapaaehtoisten palkasta tehdään ennen lähdeveron perimistä vähennys 17 €/pv tai 510 €/kk.
Muutos ei kuitenkaan auta niitä vapaaehtoisia, jotka tulevat Suomeen yli kuudeksi kuukaudeksi. Heidän tapauksessaan ongelmana on, että verotuksen perusvähennystä, joka hyvin pienituloisella vähentää verot käytännössä nollaan, ei TVL 106 §:n mukaan voida myöntää henkilölle, joka ei ole ollut koko vuotta Suomessa yleisesti verovelvollinen.
Vaihtelevista verotuskäytännöistä on aiheutunut jatkuvia ongelmia ohjelman käyttäjille. Verokustannusten vuoksi moni organisaatio (mm. Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi ry) on luopunut vapaaehtoisten vastaanottamisesta.
Lisäksi vapaaehtoispalvelun kautta Suomeen saapuvien ensimmäisen taskurahan maksaminen saattaa viivästyä huomattavasti. Verokorttia ei ole mahdollista saada ennen, kuin nuori on saanut sosiaaliturvatunnuksen. Suomen verotuskäytäntö ja virallisten asioiden hidas järjestäminen aiheuttavat tilanteen, jossa nuorella tulisi olla jopa useiden kuukausien taskurahojen verran omaa rahaa maahan saapuessaan.
Verokortin saamista ja veroprosentin laskemista on vaikeuttanut taskurahan määritteleminen nettomääräisenä. Koska selkeää bruttomäärää ei ole, veroprosentti vaihtelee. Veroprosenttiin vaikuttavat myös muut edut, joita verottaja katsoo nuorella olevan. Joissakin tapauksissa näiden etujen arvo on laskettu jopa taskurahaa suuremmaksi, vaikka täysi ylläpito vapaaehtoispalveluun osallistuville nuorille kuuluu kiinteänä osana EU:n nuoriso-ohjelmaan. Edellisistä syistä johtuen veroprosentti vaihtelee myös paikkakunnittain ja asiaa käsittelevästä verotoimistosta riippuen huomattavasti.
Vapaaehtoispalvelujakson jälkeen maksettavat lisäverot ja veronpalautukset ovat myös ongelmallisia. Lisäveron maksaa vastaanottava taho. Lisävero maksetaan joskus jopa yli vuosi sen jälkeen, kun nuori on jo palannut kotimaahansa.
Veronpalautukset puolestaan osoitetaan suoraan vapaaehtoispalvelun suorittaneelle nuorelle, jonka katsotaan olevan veronmaksaja. Verokuluista vastaa kuitenkin vastaanottava hanke, ei vapaaehtoispalvelua suorittava nuori. Suomen valtio maksaa veronpalautustapauksissa nuorelle osallistujalle palautusta verosta, jota nuori ei ole itse maksanut. Harvoja poikkeustapauksia lukuun ottamatta nuori on jo veronpalautusvaiheessa takaisin kotimaassaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta EU:n nuoriso-ohjelman vapaaehtoispalvelussa olevien nuorten verotuksellinen asema saadaan vapaaehtoispalvelun sisältöä vastaavaksi ja että vapaaehtoispalveluun osallistuvat saavat yhdenvertaisen aseman riippumatta verotoimistojen vaihtelevista tulkinnoista ja vapaaehtoispalvelun vaihtelevasta kestosta?
Helsingissä 11. päivänä toukokuuta 2005.
Oras Tynkkynen /vihr
Toisen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroosin vastaus eduskunnan sivuilla.
