Joukkoistaminen – ihmisten osallistaminen avoimesti verkossa – tarjoaa mahdollisuuksia päivittää demokratiaa 2000-luvulle. Maailmalla työkalua on käytetty niin korruption kitkemiseen, kaupunkien budjettien laadintaan kuin perustuslain uudistamiseen. Suomessa eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on pilotoinut joukkoistamista valtionhallinnossa. Tulokset vaikuttavat alustavasti lupaavilta.

Demokratian vallitsevaksi paradigmaksi on useimmissa länsimaissa vakiintunut malli, jossa kansalaiset valitsevat edustajia tekemään päätöksiä puolestaan. Me suomalaiset valitsemme suoraan tai välillisesti edustajamme niin kunnanvaltuustoon, osuuskaupan hallintoneuvostoon, Euroopan parlamenttiin kuin sairaanhoitopiirin valtuustoonkin.

Edustuksellisen demokratian kanssa rinnakkain ja limittäin on sovellettu erilaisia suoran, osallistavan ja deliberatiivisen demokratian muotoja. Näitä ovat mm. kansanäänestykset, kansalaisaloitteet, kaupunginosapaneelit ja kyselyt palveluiden käyttäjille.

Tieto- ja viestintäteknologia on muuttanut demokratian – siis kansanvallan – toteuttamisen reunaehtoja. Ihmisiä voidaan osallistaa päätöksentekoon tavoilla, jotka vielä 20 tai edes 10 vuotta sitten eivät olleet mahdollisia. Tekniikat ovat laajalti saatavilla, melko helppokäyttöisiä ja tyypillisesti edullisia.

Samalla kansalaisten odotukset ovat kasvaneet. Yhä useammalle demokratia ei enää muistuta olympialaisia, joita kansa kokoontuu seuraamaan tv:n ääreen muutaman vuoden välein. Pikemminkin demokratia voi olla pururata, jolle voi halutessaan lähteä itse lenkille.

Marsista lääkkeisiin

Joukkoistaminen (crowdsourcing) on käsitteenä uudehko, mutta ajatuksena vanhempi. Sillä tarkoitetaan joukkojen osallistamista rajattuihin tehtäviin verkon yli.

Soveltamisessa lähinnä vain mielikuvitus on rajana. Joukkoistamista on hyödynnetty mm. ideointiin, tuotekehitykseen, keskusteluun, rahoittamiseen ja datalouhintaan.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on käyttänyt joukkoistamista Marsista otettujen satelliittikuvien analysoimiseen. Lääkefirma Eli Lilly ja kuluttajatuotteita valmistava jätti Procter & Gamble julkaisevat tuotekehityshaasteita verkossa ja tarjoavat palkkioita ne ratkaiseville.

Tunnetuin suomalainen joukkoistamishanke lienee tieteisparodia Iron Sky. Ihmiset osallistuivat verkossa mm. käsikirjoituksen työstämiseen, vuorosanojen nauhoittamiseen ja mainosvideoiden tekemiseen.

Raja joukkoistamisen ja muun osallistumisen välillä on häilyvä. Käytännön kannalta sanavalinnalla on niukanlaisesti väliä. Joitakin tunnusmerkkejä voi kuitenkin hahmotella.

Ensinnäkin tehtävä on määritelty ja rajattu. Ihmisten yleinen jutustelu verkossa ei siksi ole joukkoistamista, mutta joukkoliikennekortin kuvan suunnittelu tai rahoituksen kerääminen uudenlaiselle ledilampulle on.

Toiseksi osallistuminen on avointa kaikille kiinnostuneille, ainakin jonkin osajoukon sisällä. Jos pyydän verkkosivuillani keneltä tahansa vinkkejä byrokratian vähentämisestä, voidaan puhua joukkoistamisesta; jos taas kysyn samaa kavereiltani Meriltä, Jaakolta ja Faizilta, kynnys ei ylity.

Kolmanneksi osallistuminen tapahtuu ainakin jossain vaiheessa verkon yli. Heinäntekotalkoot eivät oikein täytä joukkoistamisen ehtoja, kilpailu verkossa kännykkäsovelluksien kehittämisestä kylläkin.

Apua katastrofeihin ja korruptioon

Joukkoistamista on hyödynnetty demokratian apuvälineenä ympäri maailmaa. Kokemuksia on karttunut niin rikkaissa kuin köyhissäkin maissa, hallinnon eri tasoilla ja päätöksenteon eri vaiheissa.

Chicagon ja Calgaryn kaupungit ovat käyttäneet joukkoistamista budjetin valmistelussa. Kansalaiset ovat voineet ottaa kantaa siihen, mistä voi säästää ja mihin rahat pitää kohdentaa.

Saksassa Abgeordnetenwatch-palvelu vahtii päätöksentekijöiden työtä ja välittää heille kansalaisten kysymyksiä. Tähän mennessä palvelun kautta on saatu päättäjiltä yli 100 000 vastausta.

Monet palvelut (esim. Granicus ja CrowdHall) pyrkivät helpottamaan verkkotapaamisten järjestämistä. Näin päättäjät voivat kohdata kansalaisia muuallakin kuin perinteisissä tupailloissa.

Verkkoa käytetään myös korruption vastaiseen taisteluun. Tunnetuin esimerkki on intialainen I Paid a Bribe, jonka avulla kansalaiset voivat ilmoittaa maksamistaan lahjuksista. Palvelun avulla viranomaiset voivat tunnistaa ja puuttua erityisen pahoin väärinkäytöksistä kärsiviin kohteisiin – ja kansalaiset välttää niitä.

I Paid a Bribe on saanut Intiassa 22 000 korruptioilmoitusta. Palvelu on myös laajentunut 16 maahan. Vastaavanlaista palvelua Afrikassa kehittää esim. mRushwa.

Recovers.org auttaa katastrofien jälkeen ohjaamaan hajanaiset vapaaehtoisjoukot sinne, missä apua tarvitaan. SeeClickFix puolestaan helpottaa teknisten vikojen – vaikka sammuneen katuvalon tai murentuneen asfaltin – ilmoittamista paikallishallinnolle.

Islannin ihme

Kumouksellisin joukkoistamiskokeilu toteutettiin kuitenkin Islannissa. Pankkikriisin jälkeen valtaan noussut vasemmistolainen vähemmistöhallitus halusi palauttaa kansalaisten luottamuksen demokratiaan uudistamalla perustuslain poikkeuksellisella tavalla.

Vaaleilla valitun perustuslakineuvoston kokoukset olivat avoimia kaikille kiinnostuneille, ja ne lähetettiin suorana verkossa. Työstä tiedotettiin myös lehtimainoksilla ja YouTube-videoilla.

Joka viikon päätteeksi neuvosto julkaisi työnsä tulokset ja kutsui kansalaiset keskustelemaan luonnoksista sosiaalisessa mediassa. Näin kuka tahansa saattoi paitsi seurata uudistustyötä, myös kommentoida pykäliä ja esittää niihin muutoksia.

Keskusteluketjuja kertyi yhteensä yli kolme tuhatta, ja pohdiskeluihin verkossa osallistui kaksi tuhatta ihmistä. Määrä ei äkkiseltään kuulosta paljolta, mutta koko maassa on asukkaita saman verran kuin Tampereen seudulla Suomessa.

Osa kommenteista johti konkreettisiin muutoksiin pykäläesityksissä ja osa nosti esiin kokonaan uusia aiheita. Palaute vaikutti mm. lasten oikeuksia ja verkkoon pääsyä koskeviin kohtiin.

Viisi uudistuksen keskeistä ehdotusta altistettiin kansanäänestykselle. Neljä niistä sai kansalaisten enemmistön tuen, viides – kirkon ja valtion erottaminen – ei.

Historiallisen osallistavasti valmisteltu perustuslakiuudistus tyssäsi kuitenkin lopulta parlamenttiin. Syitä oli monia.

Tehtävä – perustuslain kirjoittaminen uusiksi pykälä pykälältä – oli liian haastava suhteessa käytettävissä olleeseen aikaan. Osa neuvoston jäsenistä esitti perustuslakiesityksen parlamentille ota tai jätä -periaatteella, mikä tulehdutti kansanedustajien ja neuvoston välejä. Kriisin jälkimainingeissa oppositioon sysätty valtapuolue Sjálfstæðisflokkurinn (Itsenäisyyspuolue) myös vastusti perustuslain uudistamista alusta asti.

Kansalaiset mukaan luonnostelemaan lakia

Suomessa etujoukoissa on liikkunut eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Se on lähtenyt selvittämään ja kokeilemaan joukkoistamista demokratian apuvälineenä valtionhallinnossa.

Ensimmäisessä pilotissa haettiin kansalaisilta ideoita Suomen Open Government Partnership -ohjelmaa varten. Samalla testattiin hanketta varten lisensoitua IdeaScale-joukkoistamisalustaa osoitteessa www.suomijoukkoistaa.fi.

Toinen pilotti oli laajempi ja haastavampi. Yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa kansalaisilta kysyttiin näkemyksiä ja kehittämisideoita maastoliikennelain (www.maastoliikennelaki.fi) luonnoksesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hallituksen esitysluonnos avattiin kommentoitavaksi verkossa ennen valtioneuvoston lopullista käsittelyä.

Pilotti herättikin laajaa huomiota mediassa ja sai liikkeelle melko ison joukon ihmisiä. Ensimmäisellä kierroksella kysyttiin yleensä ehdotuksia lakiesityksen keskeisistä aiheista, toisella kierroksella jalostettiin saatuja ajatuksia. Yhteensä runsaat 700 osallistujaa esitti yli 500 ideaa ja 4 000 kommenttia.

Ideat on toimitettu ympäristöministeriöön lainvalmistelijoiden ja ministerin pöydälle. Niiden perusteella lakiesitystä tarvittaessa muokataan – tai jos esityksen hienosäätö ei riitä, aloitetaan valmistelu uudelta pohjalta.

Maastoliikennelakipilottia on seurattu koko ajan seikkaperäisesti. Tutkija Tanja Aitamurto Stanfordin yliopistosta on haastatellut osallistujia ja valmistelijoita, ja tuloksia julkaistaan vertaisarvioituina tutkimusartikkeleina.

Seitsemän johtopäätöstä joukkoistamisesta

Joukkoistaminen on vielä tuore ala, joten kokemuksia vasta kartutetaan ja punnitaan. Muutamia johtopäätöksiä uskaltaa tässäkin vaiheessa silti vetää.

Ensinnäkin joukkoistaminen herättää usein alkuun epäilyksiä ja jopa suoranaista vastarintaa. Poliitikot pelkäävät perinteisen prosessin sivuuttamista, virkahenkilöt ylimääräistä työtä ja asiantuntijat joukkojen mielivaltaa. Pelot näyttävät olevan pääosin aiheettomia, mutta ne pitää ottaa vakavasti ja epäilyksiin vastata asiallisesti.

Toiseksi joukkoistaminen pitää suunnitella hyvin. Hankkeessa kannattaa miettiä tarkkaan, millaista evästystä kansalaisilta halutaan, miten tehtävä muotoillaan, mitä eri vaiheita siihen sisältyy, kuinka innostetaan ihmiset osallistumaan ja mitä saadulla aineistolla tehdään. Suunnitelmallisuuden ohella tarvitaan joustavuutta: valmiutta tarkistaa suunnitelmaa hankkeen edetessä.

Kolmanneksi joukkoistamiseen pitää varata riittävästi aikaa ja jonkin verran myös voimavaroja. Vastuuhenkilöiden pitää seurata keskustelua ja osallistua siihen.

Neljänneksi ihmiset kykenevät asialliseen keskusteluun – toisin kuin verkon keskustelupalstojen perusteella voisi luulla. Tueksi tarvitaan yhteiset pelisäännöt ja puuttumista väärinkäytöksiin.

Viidenneksi osallistujien pitää saada palautetta. Hankkeen kuluessa ihmisten kysymyksiin pitää vastata, ja sen päätteeksi ihmisten pitää saada tietää, miten osallistuminen vaikutti lopputulokseen.

Kuudenneksi verkko-osallistumista kannattaa täydentää muilla työkaluilla. Näitä voivat olla esimerkiksi keskustelijoiden kasvokkaiset tapaamiset ja tiedottaminen perinteisen median kautta.

Viimeiseksi joukkoistaminen on enemmän asenteellinen kuin tekninen kysymys. Teknologia ei ole mainittavasti rajoittanut joukkoistamisen mahdollisuuksia vuosikausiin; merkittävin rajoittava tekijä on päättäjien valmius ja kyky ottaa kansalaisia mukaan päätöksentekoon.

Suomi on joukkoistamisen kokeilemisessa kansainvälisen kärjen tuntumassa. Jos onnistumme tunnistamaan toimivat käytännöt ja monistamaan ne päätöksenteon eri tasoille, voimme näyttää esimerkkiä muulle maailmalle kansanvallan päivittämisessä tälle vuosituhannelle.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja sekä YTM.