Rinteen hallituksen ohjelma hyväksyttiin juuri. Ilmastotutkijoiden jättiraportin, nuorten ilmastolakkojen ja ilmastovaalien jäljiltä odotukset olivat korkealla. Mutta tuliko takki vai tuluskukkaro?
Kovat tavoitteet. Ohjelman johtotähtenä on toimia niin, että ilmastonmuutos voidaan rajata puoleentoista asteeseen. Tämän mukaisesti Suomi sitoutuu saavuttamaan hiilineutraaliuden vuonna 2035 ja pyrkii olemaan maailman ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta.
Tavoitevuosi hiilineutraaliudelle on selvästi tiukempi kuin eduskuntapuolueiden yhteislinjaus viime joulukuulta. Se on itse asiassa yksi kunnianhimoisimpia tavoitteita koko maailmassa.
Esimerkiksi pohjoismaisista verrokeista Islannissa takarajana on 2040, Ruotsissa 2045 ja Tanskassa 2050, joskin viimeksi mainittu aikaistunee heti maan parlamenttivaalien jälkeen. Norjan tavoite on sinänsä jo vuodessa 2030, mutta sitä höllentää kansainvälisten joustomekanismien käyttö, toisin kuin Suomessa.
Vahvemmat rakenteet. Hallitus vahvistaa ilmastolakia mm. ottamalla nielut mukaan ja lisäämällä päästötavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Siirtymän reiluuden varmistamiseksi perustetaan ilmastopolitiikan pyöreä pöytä, johon osallistetaan eri tahoja laajasti.
Ilmastovaikutusten arviointi otetaan osaksi lainsäädäntöä ja mahdollisesti myös ympäristöluvitusta. Julkisissa hankinnoissa velvoitetaan lailla ottamaan ilmastopäästöt huomioon. Yhdessä toimijoiden kanssa laaditaan toimialakohtaiset hiilineutraaliustiekartat.
Paljon toimia. Vaikutuksiltaan isoimmat ratkaisut liittyvät verotukseen. Hallitus toteuttaa kestävän kehityksen verosiirtymän, jonka osana valmistellaan energiaverotuksen kokonaisuudistus.
Hallitus poistaa energiaveron palautuksen ja laskee kaukolämpöä tuottavien lämpöpumppujen sähköveroa, mikä vauhdittaa fossiilienergian korvaamista puhtaalla sähköllä. Merituulen kiinteistöveroa kevennetään, kotitalousvähennyksen laajentamista energiaremontteihin selvitetään ja sähkön varastoinnin verotus poistetaan.
Taloyhtiöt saavat tukea energiaremontteihin, energiayhtiöt kivihiilestä luopumiseen ja kotitaloudet öljylämmityksen korvaamiseen. Lisää rahoitusta on luvassa myös sähköautojen latauspisteiden rakentamiseen ja biokaasun hyödyntämiseen. Latauspisteiden rakentamisen ja aurinkosähkön hyödyntämisen esteitä taloyhtiöissä raivataan.
Nielujen vahvistamiseksi laaditaan maankäytön ilmasto-ohjelma ja kehitetään ohjauskeinoja kuten mahdollinen maankäyttömuutosmaksu. Metsähallitukselle asetetaan nielutavoite, ja nielujen kasvattaminen otetaan huomioon yhtiön tulostavoitetta määritettäessä.
Vakuuttava tarina. Ilmastonmuutos on hallitusohjelman leipätekstin ensimmäinen sana. Hiilineutraalius on kahdeksasta ohjelman strategisesta kokonaisuudesta ensimmäinen. Ensimmäistä kertaa ilmastotyö on nostettu yhdeksi politiikan kovimmista kärkiaiheista.
Ilmastoluvun tilannekuvassa muistutetaan, että ilmastonmuutos on ihmiskunnan vakavimpia ongelmia, kestävyyskriisin ratkaiseminen edellyttää nopeaa systeemistä muutosta yhteiskunnassa ja millä on hyvät mahdollisuudet ekologiseen jälleenrakentamiseen. Suomi voi olla kokoaan suurempi ilmastokriisin ratkaisijana, sillä meillä voi olla pieni jalanjälki mutta suuri kädenjälki.
Mitä jäi puuttumaan? Hallitusohjelmille tyypillisesti moni asia jää auki. Jotkin toimenpiteet selvitetään myöhemmin, osa jätetään tässä vaiheessa vielä yksilöimättä.
Vaikka ohjelman tavoitteet kuuluvat maailman kunnianhimoisimpiin, ilmastokriisin kiireellisyyden takia ne saisivat olla vahvempiakin. Hiilineutraaliutta olisi syytä tavoitella jo vuoteen 2030 mennessä, ja fossiilisille polttoaineille olisi tarpeen asettaa selvä takaraja.
Erityisesti turvetta koskevat kirjaukset ovat tarpeeseen ja muutenkin tapahtuvaan kehitykseen nähden vaatimattomia. Ilmastonäkökulmasta turpeen energiakäyttö olisi perusteltua lopettaa ainakin yhtä pian kuin kivihiilenkin poltto.
Hallitusohjelma ottaa askelia ekologisen verouudistuksen suuntaan ja ympäristölle haitallisten tukien karsimiseksi. Molemmissa tahti on kuitenkin vielä varovainen. Paljon tekemistä jää tulevaan energiaverotuksen kokonaisuudistukseen ja tuleviin budjettiriihiin.
Lopuksi. Mitä hallitusohjelmasta sitten pitäisi kokonaisuutena oikein ajatella? Lasi on yhtä aikaa puoliksi tyhjä ja täynnä: ohjelma on ilmaston kannalta yksiselitteisesti vahvin koskaan mutta ei siltikään sellaisenaan vielä riittävä.
Hallitusohjelman ansiosta Suomi ottaa aimo harppauksen kohti hiilineutraalia kiertotaloutta ja fossiilivapaata hyvinvointiyhteiskuntaa. Maamme nousee ilmastokriisin ratkaisemisen aivan terävimpään kansainväliseen kärkeen.
Samaan aikaan tavoitteet jättävät vielä toivomisen varaa. Riittävän ripeiden päästövähennysten edellyttämät toimet jäävät monin osin jatkovalmistelun varaan.
Nyt on päästy hyvään alkuun. Se auttaa jatkamaan tulevina vuosina vieläkin nopeammin, korkeammalle ja rohkeammin.
Oras Tynkkynen
Keskityn lukuun 3.1 Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi sekä siihen liittyviin määrärahoihin, mutta ilmastoasioita sivutaan toki ohjelmassa muuallakin. Tilan säästämiseksi tarkastelen myös ensisijaisesti luvun suoraan ilmastoon liittyviä kirjauksia, vaikka myös esimerkiksi kiertotalous ja luonnon monimuotoisuus toki liippaavat aihetta.
Lukijan on hyvä pitää mielessä, että olin itse mukana neuvottelemassa ohjelman ilmasto-osiota. Vertailun vuoksi voi lukea arvion, jonka kirjoitin neljä vuotta sitten Sipilän hallituksen ohjelman ilmastokirjauksista.
