“Oras Tynkkynen on kirjoittanut mitä suositeltavimman oppaan ympäristöpolitiikkaan. Nyt päivänpolitiikan ytimeen tunkeutunut ilmastonmuutos tulee asiaan vihkiytymättömällekin lukijalle vähällä ponnistelulla tutuksi Tynkkysen havainnollisella opastuksella. Näin pärjää työpaikan kahvihetkikeskustelussa tai ravintolan pöydän ääressä, jossa voi asiantuntevasti ottaa osaa keskusteluun siitä, miksi asiaan ei ole jo tartuttu ja mitä tulee tehdä.
Tynkkynen esittelee ympäristöpolitiikan parhaat työkalut: taloudellisen ohjauksen päästökauppoineen, syöttötariffeineen ja ympäristöveroineen. Ei ole reilua, että yritykset jättävät saastuttamisestaan jättilaskut veronmaksajien maksettaviksi. Päästökauppaa puolustavat ekonomistitkin tehokkuutensa takia, niinpä kirjoittaja toivoo, että elinkeinoelämän edustajat joskus keskustelisivat aiheesta heidän kanssaan. Niille, jotka epäilevät ympäristöveroja epäsolidaariseksi, vihreiden neuvo on: sosiaalipolitiikka on parasta sosialipolitiikkaa.
Ympäristöpolitiikan taistojen kolme vaihetta tulevat esimerkein selviksi. Ensin teollisuus itkee ja puree hammasta ja liioittelee tulevia kustannuksia.
Esimerkiksi autojen katalysaattorit maksoivat vain murto-osan ennalta väitetyistä. Toisessa vaiheessa vaatimukset toteutetaan vähin äänin, koska ne eivät romutakaan kilpailukykyä. Ja kolmannessa vaiheessa reformia kehutaan onnistuneeksi.
Kaava toistuu yhä uusien ympäristöreformien kohdalla, parhaillaan myös ilmastonmuutoksen vaatimissa toimissa. Mutta Tynkkysen sanoin: Ei teollisuudelta ole tyhmää esittää härskin yliampuvia väitteitä; tyhmää on päättäjien uskoa niitä. Ilmastonmuutoksen torjunta on Tynkkysen bravuuri, jonka parissa hän liikkuu kaikilla sektoreita, osoittaa tehtäviä kaikille toimijoille, paikallisesti ja globaalisti. Tällainen laaja-alaisuus on poikkeuksellista.
Tynkkynen arvostelee suomalaista ilmastokeskustelua katteettomasta uskosta yhteen jättiläismäiseen monumenttiin: ydinvoimaan. Ydinvoima kun sokaisee silmät siltä tosiasialta, että muutos koostuu lukemattomista erilaisista, pienistäkin ratkaisuista. Juuri tämä suomalaisen taloudellis-poliittisen eliitin sokeus on estänyt tehokkaasti tuulivoiman ja muiden Tynkkysen suosittelemien, myös teollisuuden kehitystä ja työllisyyttä palvelevien ratkaisujen toteuttamisen. Toimenpidelistan kymmenen kärki kuuluu seuraavan hallituksen ohjelmaan, kun ekologinen verouudistuskin on jäänyt Vanhasen hallitusohjelman kuolleeksi kirjaukseksi.
Miksi sitten juuri vihreä on kasvun väri? Tehdään pieni sanahakutesti Tynkkysen tapaan: viime kesänä vihertynyt valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ei maininnut sanallakaan ympäristöä tai ilmastonmuutosta esitellessään eduskunnalle tämän vuoden budjettia. Vihreiden ryhmäpuheenvuoron kohdalla osoitin pysähtyi 22 kertaa.”
– Heidi Hautala, kansanedustaja ja vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja
