Julkaistu Helsingin Sanomissa.
Kun eduskunta ensimmäisen kerran käsitteli Fennovoiman lupahakemusta neljä vuotta sitten, uutta reaktoria markkinoitiin elinkeinoelämän hankkeena. Suurin yksittäinen osakas oli saksalainen energiajätti E.on, ja mukana oli iso joukko suomalaisia yrityksiä.
Sitten Fennovoiman ovi on käynyt tiuhaan tahtiin. E.onin tilalle tuli Venäjän valtion liikelaitos Rosatom. Yksityisistä yrityksistä valtaosa – muun muassa Atria, Boliden, Kesko ja SOK – on jättänyt yhtiön. Jäljelle on jäänyt enimmäkseen kunnallisia energialaitoksia.
Kuinka hyvä sijoitus Rosatomin reaktorin rahoittaminen on kuntien veronmaksajille? Sitä on vaikea arvioida, koska asiakirjat ovat salaisia. Päätökset on tehty suljettujen ovien takana kunnallisten energialaitosten hallintoelimissä. Hanketta koskevien tietojen luovuttaminen on kielletty ankarien korvausvaatimusten uhalla.
Kunnanvaltuuston tai -hallituksen jäsenet eivät ole voineet tutustua kaikkiin asiakirjoihin. Monissa tapauksissa heillä ei ole ollut mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon lainkaan. Päättäjille on myös annettu virheellistä tietoa mankala-yhtiö Fennovoiman riskeistä.
Varmasti voidaan silti sanoa julkisten tietojenkin perusteella: Fennovoima on kunnille riskihanke.
Kunnat lähtivät Fennovoimaan mukaan erityisesti aikana, jolloin sähkön hinta oli nykyistä kalliimpi ja hinnalla uskottiin olevan vain yksi suunta: ylöspäin. Sittemmin arviot sähkön tarpeesta ja tulevasta hinnasta ovat tulleet lähemmäs maanpintaa.
Fennovoima lupaa osakkaille sähköä hintaan 50 euroa megawattitunnilta. Useat asiantuntijat ennakoivat sähkön markkinahinnan olevan voimalan käynnistymisen aikoihin selvästi alempi. Fennovoima siis todennäköisesti tuottaisi sähköä kalliimmalla kuin mitä voisi ostaa markkinoilta.
Vaikka kaikki menisi yhtiön lupausten mukaan, hanke ei siis välttämättä kevennäkään osakkaiden sähkölaskua, vaan voi päinvastoin kasvattaa sitä.
Eikä kaikki aina mene suunnitelmien mukaan. Sen näkee Olkiluoto 3:ssa.
Reaktorin piti alkaa tuottaa sähköä vuonna 2009. Viisi vuotta myöhemmin voimalasta ei ole saatu sähköä kilowattituntiakaan. Tuoreimmat arviot sijoittavat säännöllisen sähköntuotannon vasta vuoteen 2018.
Olkiluoto 3:n ennakoitiin alun perin maksavan 1,7–2,5 miljardia euroa. Nyt puhutaan jo 8,5 miljardista eurosta. Voimalan toimittava ranskalainen Areva vaatii sen tilanneelta Teollisuuden Voimalta jo 3,4 miljardin euron korvausta.
Jos Fennovoimakin viivästyy kaavaillusta, lupaus tuotosta kuntalaisten riskillä tehdylle investoinnille pakenee entistäkin kauemmas. Ja jos kustannukset paisuvat, niistä ovat lopulta vastuussa osakkaat.
Fennovoima voikin palata hattu kourassa kuntien pakeille. Teollisuuden Voima on jo joutunut lähes kaksinkertaistamaan osakaslainansa viiden viime vuoden aikana.
Kuntalain mukaan kunnan tulee pyrkiä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Osallistuminen Fennovoiman riskihankkeeseen ei tavoitetta tue. Päinvastoin kuntayhtiöiden 300–500 miljoonan euron oman pääoman ehtoinen sijoitus on jo lähivuosina pois muusta toiminnasta.
Suomi on yksi ainoita läntisiä teollisuusmaita, jotka laskevat vielä 2010-luvullakin energiapolitiikan lisäydinvoiman varaan. Suomi on ainoa läntinen teollisuusmaa, joka vakavissaan harkitsee Rosatomin reaktoria tässä geopoliittisessa tilanteessa.
Vaihtoehtojakin on. Kuopio irtaantui Fennovoimasta paikallisen kokoomuksen aloitteesta. Etelä-Savon Energia luopui riskihankkeesta ja kanavoi investoinnit sen sijaan paikalliseen, uusiutuvaan energiaan.
Pentti Hakulinen
kaupunkineuvos, Vantaa
Oras Tynkkynen
kansanedustaja (vihr.), Tampere
