Suomen tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä on yksi maailman vahvimmista, ja oli ilo olla neuvottelemassa sitä hallitusohjelmaan. Suomen päästöt ovat myös vähentyneet lupaavaan tahtiin.

Valitettavasti samalla hiilidioksidia ilmasta sitovat nielut ovat supistuneet voimakkaasti. Maankäyttösektori on kokonaisuutena muuttunut ensimmäistä kertaa hiilen nielusta sen lähteeksi, mikä vaarantaa myös hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisen.

Joillakin sektoreilla, kuten liikenteessä ja maataloudessa, päästöjen vähentäminen on vielä edennyt melko tahmeasti. Jo päätettyjen ilmastotoimien vaikuttavuuteen liittyy myös epävarmuuksia, mihin mm. ilmastopaneeli on kiinnittänyt huomiota.

Lisäksi nykyinen kirjanpitotapa ei ota huomioon meidän suomalaisten kulutuksesta rajojemme ulkopuolella aiheutuvia päästöjä. Samalla ilmastotyötä pitää onnistua tekemään niin, että edistetään luontotavoitteita sekä varmistetaan toimien kustannustehokkuus ja oikeudenmukaisuus.

Seuraavalla hallituksella onkin edessään haastava urakka. Onneksi se on myös tehtävissä. Tässä kymmenkohtainen ilmaston pelastuspakettini keskustelun pohjaksi.

1) Laitetaan tavoitteet kohdilleen
Hyvää hiilineutraaliustavoitetta on syytä vahvistaa kolmessa suhteessa:

1. hiilensidonnalle pitää asettaa ilmastolaissa erilliset tavoitteet
2. suomalaisten kulutuksesta (esim. lentäminen ja tuontiruoka) ulkomailla syntyviä päästöjä pitää vähentää
3. Suomen pitää tavoitella myös hiilikädenjälkemme – myönteisen ilmastovaikutuksen – kasvattamista

2) Laaditaan hiilinielujen pelastuspaketti
Hiilinielujen elvyttämiseksi tarvitaan pikaisesti laaja toimenpideohjelma. Esimerkiksi Metsähallituksen hakkuita valtion mailla pitää vähentää ja metsien raivaamiselle asettaa maankäytön muutosmaksu.

Metsälakia pitää uudistaa niin, että se ohjaa kasvattamaan metsien hiilinieluja ja -varastoja. Esimerkiksi harvennushakkuissa on velvoitettava jättämään riittävä määrä puita ja päätehakkuissa korjattaville rungoille on asetettava vähimmäisläpimitta.

Metsänomistajille ja maanviljelijöille pitää myös tarjota kannustimia hiilensidonnan lisäämiseen. Pitkällä aikavälillä on syytä edetä kohti järjestelmää, jossa kasvavan metsän sitomasta hiilestä saa korvauksen ja vastaavasti metsän kaatamisesta joutuu maksamaan.

3) Karsitaan ilmastolle haitalliset tuet
Ilmastolle haitallisiin tukiin käytetään yhä yli miljardia euroa veronmaksajien varoja vuodessa. Haittatuista pitää hankkiutua eroon niin ilmaston kuin valtiontaloudenkin kannalta.

Osa tuista (kuten työkoneiden polttoaineiden ja turpeen alennetut verokannat) kannattaa ajaa vaiheittain alas. Osaa (kuten maatalouden energiaveron palautus ja teollisuuden sähköistämistuki) taas voi kannattaa ohjata uudelleen niin, että ne tukevat ilmastotyötä. Lisää haittatukien karsimisesta talouden pelastuspaketissani.

4) Toteutetaan vihreä verouudistus
Vihreällä verouudistuksella painopistettä siirretään työn ja yrittämisen verotuksesta ympäristön kuormituksen ja kulutuksen verotukseen. Sen osana energiaverot kannattaa sitoa indeksiin, jotta ne eivät nykyiseen tapaan menetä arvoa inflaation myötä – ja jätä valtiontalouteen lovea.

Myös uusia veroja kannattaa ottaa käyttöön tilkitsemään järjestelmän aukkoja. Esimerkiksi ruuan verotuksessa ilmasto ei nykyisellään näy mitenkään. Ruuan verotuksen porrastaminen terveysvaikutusten perusteella voisi samalla kannustaa ihmisiä valitsemaan vähäpäästöisiä, kasvipohjaisia ruokia.

Nykyään kaikkein kevyimmin verotetaan kaikkein saastuttavinta liikennemuotoa: lentämistä. Ratkaisu tähän olisi lentovero. Lisää verotuksesta keinona vähentää liikenteen päästöjä voi lukea kirjoittamassani selvityksessä.

5) Vauhditetaan vihreän siirtymän investointeja
Vihreä siirtymä voi tuoda Suomeen miljardi-investoinnit ja tuhansittain työpaikkoja. Hankkeita jarruttavat kuitenkin hitaat viranomaismenettelyt mm. siksi, että hallinnossa ja oikeusasteissa ei ole riittävästi voimavaroja.

Hallituksen hyväksymä väliaikainen vihreiden investointien ohituskaista kannattaa tehdä pysyväksi. Lisäksi tulee raivata esteitä tuulivoiman rakentamiselta Itä- ja Etelä-Suomessa.

Nykyinen ydinenergialaki laadittiin aikana, jolloin ydinvoimalat olivat kookkaita. Lakia on aika päivittää seuraavalla vaalikaudella niin, että se kohtelee tasapuolisesti myös viime aikoina kehitettyjä pieniä reaktoreita – turvallisuudesta toki tinkimättä.

6) Tartutaan uuden teknologian mahdollisuuksiin
Uuden teknologian avulla päästöjen vähentämistä voidaan helpottaa ja nopeuttaa. Siitäkin syystä TKI-rahoituksen osuus pitää nostaa neljään prosenttiin kansantulosta.

Innovaatiot eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Samalla pitää turvata perustutkimuksen rahoitus ja lisätä korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää pysyvästi.

7) Tuotetaan miinuspäästöjä
Hiiltä voidaan sitoa, eli tuottaa miinuspäästöjä, metsien ja maaperän ohella teknisin ratkaisuin. Niiden avulla hiilidioksidi voidaan ottaa talteen vaikka sellutehtaan päästöistä tai suoraan ilmakehästä ja varastoida pysyvästi pois ilmakehää kuumentamasta.

Suomi tarvitsee miinuspäästöille tavoitteet ilmastolakiin ja oman strategian. Ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa pitää tukea rahoituksella ja kannustimilla. Lisää aiheesta voi lukea työpaperissa, jota olin kirjoittamassa.

8) Tehdään ilmastopolitiikkaa reilusti
Ilmastotyötä jarruttaa kansalaisten jakautuminen leireihin. Heimoutumista ja eripuraa ruokkii, jos ihmiset kokevat siirtymän epäreiluksi. Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta on hyvä vahvistaa sekä menettelytavoissa että sisällöissä.

Pienituloisia ihmisiä voidaan auttaa tekemään vähäpäästöisiä valintoja esimerkiksi energiarahan kaltaisilla kohdennetuilla tuilla tai lainoilla. Uusille aloille siirtymistä vaikkapa turvetuotannossa pitää puolestaan tukea mm. koulutuksella ja starttirahoilla. Lisää reilusta muutoksesta laatimassani verkkokurssissa.

Osallisuuden kokemusta voi lisätä, jos kansalaiset otetaan mukaan ilmastotoimien valmisteluun Ranskan mallisella kansalaispaneelilla. Myös saamelaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon pitää vahvistaa esimerkiksi kaivoslaissa.

9) Vaikutetaan EU:ssa
Suomi voi parhaiten vaikuttaa ilmastoon osana EU:ta. Seuraavalla kaudella unionissa on jälleen edessä isoja ilmastopäätöksiä, joita Suomen pitää ajaa aloitteellisesti.

EU:n pitää päivittää päästötavoitteensa vastaamaan reilua osuuttamme ilmaston kuumenemisen rajoittamisessa Pariisin sopimuksen mukaiselle tasolle. Rohkeammat tavoitteet pitää myös muuttaa vahvemmiksi toimiksi, mikä edellyttää esimerkiksi yhteisen maatalouspolitiikan remonttia.

10) Kannetaan kansainvälistä vastuuta
On Suomenkin etu, että koko maailma pysyy ilmastotyössä kelkassa. Meillä on verraten runsaspäästöisenä ja vauraana maana myösvastuu tukea globaalin etelän maita päästöjen vähentämisessä ja ilmaston kuumenemiseen sopeutumisessa. Suomen tuleekin pyrkiä kasvattamaan kansainvälistä ilmastorahoitusta.

Suomi voi toimia aloitteellisesti ilmaston puolesta myös muilla kansainvälisillä kentillä. Voisimme esimerkiksi auttaa häirinnästä ja vainosta kärsiviä ilmaston puolustajia. Lisää tästä ehdotuksesta ja Suomen kansainvälisestä roolista työpaperissa, jotta olin mukana kirjoittamassa.

Oras Tynkkynen