Kuntavaalien jälkeen osa ihmisistä on kysynyt, onko Vihreistä tulossa nuorten naisten puolue.

Toivottavasti on.

Nuoret naiset ovat pitkään olleet päätöksenteossa aliedustettuja ja kärsineet vähättelystä, häirinnästä ja syrjinnästä. Jos Vihreät voi tarjota heille väylän vaikuttaa, se on iloinen uutinen paitsi nuorille ja naisille, myös demokratialle.

Toivottavasti Vihreistä tulee keski-ikäistenkin naisten puolue. Naiset kohtaavat yhä työelämässä, perheissä ja päätöksenteossa monia esteitä, joiden raivaamisessa Vihreiden pitää näyttää tietä.

Toivottavasti Vihreistä tulee myös ikääntyneiden naisten puolue. Ja ikääntyneiden miesten. Ja keski-ikäisten miesten. Ja…

Tässä vaiheessa saatat jo arvata, mihin teksti on menossa. Vihreiden pitää olla houkutteleva vaihtoehto vihertävästi ajatteleville ihmisille kaikenlaisista taustoista ja kaikenlaisista ryhmistä.

Vihreistä pitää tehdä koko Suomen puolue.

Se tarkoittaa vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, joiden ääni on aivan liian kauan kuulunut keskustelussa vaimeasti – tai se on vaiennettu. Se tarkoittaa erilaisiin enemmistöihin kuuluvia ihmisiä, joita tarvitaan reilumman ja kestävämmän Suomen rakentamiseen.

Vihreiden pitää olla uskottava vaihtoehto niin opiskelijoille, yrittäjille, tutkijoille, eläkeläisille, taiteilijoille, työttömille kuin palkansaajille kaupan kassoilta konepajoihin ja terveyskeskuksiin. Vihreiden pitää olla houkutteleva valinta kaiken ikäisille, kaikkiin sukupuoliin kuuluville, kanta- ja uussuomalaisille. Vihreitä pitää tohtia äänestää niin kaupunkien keskustoissa, lähiöissä, kehyskunnissa kuin maaseudulla – pohjoisessa ja etelässä, Kalliossa ja Kainuussa.

Vihreistä pitää tehdä koko Suomen puolue.

Tämä saattaa kuulostaa mahdottomalta tehtävältä. Pohja on kuitenkin parempi kuin ajoittain synkkiä sävyjä saaneen keskustelun perusteella voisi kuvitella.

Vihreissä on jo mukana laaja kirjo erilaisia ihmisiä ympäri maata, niin kuin kuntavaalien monipuoliset ehdokaslistat hyvin osoittivat. Puolueen ohjelmat tarkastelevat maailmaa varsin kattavasti ja muodostavat tukevan perustan poliittisille avauksille.

Usein kyselydataa luetaan niin, että Vihreillä on vähän voitettavaa monissa äänestäjäryhmissä. Vastaus saattaa sinänsä olla oikea, mutta kysymys luultavasti väärä.

Vihreiden ei ehkä kannatakaan yrittää taivutella kaikkein ensimmäisenä juuri heitä, jotka suhtautuvat puolueeseen kaikkein nuivimmin. Jos Vihreät kuitenkin onnistuu tarjoamaan ratkaisuja koko Suomelle ja kaikille ihmisryhmille, silloin se on samalla uskottavampi myös puoluetta lähempänä oleville ja liikkuville äänestäjille.

Laskin kädessä tarkasteltuna esimerkiksi maaseudulla asuvat suomalaiset eivät välttämättä vaikuta Vihreille otollisimmalta kohderyhmältä. Silti moni kaupunkilainenkin on kotoisin maalta ja osa haaveilee sinne muuttamisesta. Monella asuu sukua maalla, moni viihtyy maalla lomalla – ja moni yksinkertaisesti välittää myös siitä, että maallakin ihmisillä on hyvä elää.

Entä pitäisikö Vihreiden tinkiä arvoista kalastellakseen uusien ihmisryhmien ääniä? Vastaus on selvä: ei.

Kysely toisensa jälkeen viittaa siihen, että vihreille ajatuksille on paljon enemmän tukea kuin Vihreille tällä hetkellä puolueena. Silloin pitää pysähtyä miettimään: mitä pitää tehdä toisin, jotta Vihreät nauttisi yhtä suurta kannatusta kuin vihreät tavoitteet?

Mieleen tulee erityisesti kolme tapaa.

1) Aiheet. Vakavasti otettavan puolueen pitää tarjota vastauksia kaikkiin suomalaisia askarruttaviin haasteisiin. Vihreät on ollut vahvoilla ilmastokriisin ratkaisemisessa ja yhdenvertaisuuden edistämisessä, ja niistä on pidettävä kiinni. Moni äänestäjä kaipaa kuitenkin rinnalle vahvempaa näkemystä esimerkiksi työllisyydestä, terveydenhuollosta, taloudesta ja ikäihmisten palveluista. Viime eduskuntavaaleissa puolue menestyi puolustamalla koulutusta.

2) Ihmiset. Vihreiden pitää osoittaa ulospäin, että mukaan ovat tervetulleita vihertävästi ajattelevat ihmiset kaikenlaisista taustoista. Henkilövalinnoissa ja rekrytoinneissa on syytä varmistaa, että puolue todella edustaa suomalaisia koko kirjossaan. Viestinnän kuvastolla voidaan näyttää, miten moninaiset kasvot Vihreillä on niin asuinpaikan, sukupuolen kuin vaikka iänkin suhteen.

3) Tyylit. Vihreät arvot ja tavoitteet puhuttelevat suomalaisten enemmistöä, tapa puhua ja tehdä politiikkaa välttämättä aina ei. Pitää hyväksyä, että voi olla monta hyvää tapaa edistää vihreyttä. Samalla paketilla voi olla erilaisia kääreitä ja rusetteja.

Mitä tämä voisi tarkoittaa käytännössä? Otetaan joitakin esimerkkejä.

Ilmastotyö on noussut kulttuurisotien keskiöön. Vihreät voisi tarjota ilmastoratkaisuja kaikenlaisten suomalaisten arkeen. Kaikkialle ei pääse metrolla, sähkö- ja biokaasuautolla kylläkin. Kaikkia eivät kerrostalot houkuta, mutta omakotitalon katolle voisi ehkä asentaa aurinkopaneelin. Kaikki eivät halua luopua kokonaan lihasta, mutta moni korvaisi mielellään ulkomaisen pihvin kotimaisella järvikalalla. Tapoja toimia ilmaston puolesta on lukuisia, ja jokaista tarvitaan.

Intersektionaalinen feminismi on arvokas ajatus, mutta monille outo käsite. Valtaosa suomalaisista on silti valmis allekirjoittamaan sen, että kaikkia pitää kohdella reilusti eikä kaveria jätetä. Useimpien on helppo hyväksyä, että jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön ja siksi yhdenvertainen Suomi on pitkän päälle parempi meille kaikille.

Solidaarisuus globaalia etelää kohtaan on reilua ja oikein. Se voi kuitenkin jäädä etäiseksi monille suomalaisille – paitsi jos muistetaan avata, miten lopulta tuki hyödyttää myös meitä itseämme. Koronapandemia on tehnyt selväksi, että kukaan ei lopulta ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.

Vihreät tuppaavat rakastamaan teorioita ja suuria linjoja. Kansalaisia kiinnostavat kuitenkin usein vaikutukset omaan arkeen. Isot kysymykset luontokadosta antirasismiin ja Euroopan integraatioon pitää tuoda ihmisiä lähelle, ihmisen kokoisiksi ja näköisiksi.

Polulla kohti koko Suomen puoluetta on silti vielä yksi – ja ratkaiseva – ainesosa.

4) Asenne. Harva jaksaa kuunnella pitkään julistamista. Luennoimisen sijaan tarvitaan kuuntelemista, vuoropuhelua ja ihmisten kohtaamista. Silmästä silmään, tasaveroisina.

Suomalaiset arvostavat julistusten sijaan tuloksia. Symbolipolitiikkaa – sateenkaarisiltoja ja -suojateitä – tärkeämpiä ovat näytöt päätöksistä erilaisten suomalaisten parhaaksi.

Vihreiden ei pidä olla kuin heimo, jonka jäsenet kyräilevät muiden heimojen jäseniä. Vihreiden pitää olla pikemminkin kuin heimojen kokous, johon ihmiset eri taustoista kokoontuvat yhteisen tehtävän ääreen. Vihreitä tavoitteita on helpompi tehdä todeksi, kun etsitään yhteistä rajapintaa mahdollisimman monesta suunnasta.

Meidän vihreiden on myös hyvä pysähtyä ajoittain miettimään, mitä ”me” oikein tarkoittaa. Onko se enemmän ihmisten välisiä eroja korostava ja ulos sulkeva? Vai pikemminkin ihmisten välisiä yhteyksiä painottava ja mukaan kutsuva?

Tarvittavan muutoksen voi kiteyttää huoneentauluksi:

Jokaista blogitekstiä kirjoittaessa voi pohtia, tarjoaako tarttumapintaa erilaisista taustoista ja olosuhteista ponnistaville ihmisille.

Jokainen kerta Instagramin avatessa voi miettiä, tuoko uusia ihmisiä lähemmäs – vai työntääkö ehkä heitä kauemmas.

Jokaista puhetta laatiessa voi harkita, voiko muotoilla asian niin, että se puhuttelee mahdollisimman monia vihertävästi ajattelevia suomalaisia.

Heräsikö kysymyksiä? Laita viestiä!

Oletko samaa mieltä? Laita silloinkin viestiä!

Vai oletko eri mieltä? Silloin vasta kannattaakin laittaa viestiä!

Koko Suomen Vihreät voidaan rakentaa vain erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja vuoropuhelusta.

Oras Tynkkynen