YK:n ilmastokokoukset noudattavat tuttua draaman kaarta. Alun varovainen toiveikkuus vaihtuu kärsimättömyyteen, kun virkahenkilötason neuvottelut etenevät verkkaisesti. Yhdessäkään kokouksessa ei ole saavutettu merkittäviä poliittisia läpimurtoja vielä ensimmäisellä kokousviikolla.

Jännitys tihenee toisella kokousviikolla ministerien saapuessa paikalle. Viikon loppua kohti epätoivo ja pessimismi voittavat alaa: aika käy vähiin, mutta maiden kannat ovat kaukana toisistaan.

Ratkaisu saadaan neuvottelujen viime hetkillä – jos saadaan. Kiotossa sopu syntyi viimeisen kokouspäivän jälkeisenä aamuyönä, samoin Montrealissa. Balissa mentiin seuraavaan iltapäivään.

Kööpenhaminassa koreografiaa muuttaa valtionjohtajien ja päämiesten osallistuminen. Heillä pitäisi olla jo huomenna, mitä allekirjoittaa ja juhlistaa.

Siksi tämä kokousyö saattaa olla Kööpenhaminassa ratkaiseva.

Parin lähes hukatun päivän jälkeen tänään palattiin tosissaan neuvottelupöytään. Kokouksen kahden raiteen neuvottelujen sovittiin jatkuvan kontaktiryhmissä, jotka edelleen jakautuivat tekstiluonnoksia konkreettisesti työstäviin teemaryhmiin.

Neuvottelijoiden urakka vaikuttaa epäinhimilliseltä. Illan ja yön tunteja ei ole jäljellä montaa, mutta tekstit ovat täynnä isoja kiistoja ja avoimia kohtia. Neuvottelujen onnistuminen olisi pieni ihme.

Mutta mahdotonta se ei ole. Edessä voi olla pitkä yö.

Oras Tynkkynen bloggaa Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Lisää blogeja ja muuta Köpis-materiaalia osoitteessa http://www.vihreat.fi/cop15