Aloite raukesi 13.3.2007. Jätin uuden, päivitetyn lakialoitteen vuonna 2009.

Lakialoite 19.12.2006

Eduskunnalle
Laki rekisteröidystä parisuhteesta tuli voimaan 1.3.2002. Lain mukaan kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi rekisteröidä parisuhteensa ja saada pääsääntöisesti samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliiton solmivat mies ja nainen.

Rekisteröidyssä parisuhteessa ei kuitenkaan ole kaikkia samoja oikeuksia eikä velvollisuuksia kuin naisen ja miehen avioliitossa. Rekisteröidyssä parisuhteessa ei ole mahdollisuutta adoptoida lasta yhdessä. Laki ei myöskään salli perheen sisäistä adoptiota eli sitä, että parisuhteen toinen osapuoli adoptoisi puolisonsa biologisen lapsen niin, että puolisot yhdessä olisivat lapsen holhoojia.

Kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen perheissä asuu lapsia, joista monilla on vain yksi juridinen vanhempi. Näiden lasten asemaa ei turvata nykylainsäädännöllä. Puolisot voidaan kyllä määrätä lapsen yhteishuoltajiksi, mutta se ei aina riitä. Jos esimerkiksi alaikäisen lapsen ainoa juridinen vanhempi kuolee, yhteishuoltajuus lakkaa ja lapsi jää orvoksi. Tällöin lapsen elämäntilanne on pitkään epävakaa ja sitä leimaavat hautajaiset, perunkirjoitus, holhoojan määrääminen, adoptioprosessi sekä mahdolliset huoltajuusriidat kuolleen vanhemman suvun ja kumppanin välillä. Toisaalta vain juridisella vanhemmalla on elatusvelvollisuus suhteessa lapseen.

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain säännöksiä puolison sukunimestä. Parisuhteensa rekisteröivät puolisot eivät voi ottaa yhteistä sukunimeä tai yhdistelmänimeä ilmoittamalla siitä rekisteriviranomaiselle. Automaattinen oikeus yhteiseen nimeen kuuluu vain avioliittoon.

Sosiaali- ja verolainsäädännössä käytetty ja säännelty perhemuoto “avioliitonomainen suhde” (“avoliitto”), ei sekään koske parisuhteensa rekisteröineitä pareja. Koska avioliitto on rajattu vain naisen ja miehen väliseksi, pidetään myös avioliitonomaisuudelle ja avoliitolle edellytyksenä pääsääntöisesti sitä, että kyse on naisen ja miehen välisestä suhteesta. Rekisteröimätön, samaa sukupuolta olevien parisuhde ei siis nykykäytännön mukaan ole avoliitto. Avoliitolle on kuitenkin määritelty eräitä juridisia piirteitä, jotka eivät näin ollen koske yhdenvertaisesti kaikkia niitä vakiintuneita parisuhteita, joissa ei ole kyse avioliitosta.

Rekisteröity parisuhde on avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio. Näin ollen samansukupuoliset parit asetetaan laissa eriarvoiseen asemaan erisukupuolisten parien kanssa. Tilanne on verrattavissa siihen, että käytössä olisi erillinen parisuhdelaki esimerkiksi romaneille, suomenruotsalaisille tai tummaihoisille.

Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen edellyttää lainsäädännön olevan sukupuolineutraalia kaikkialla, missä sukupuolierityiselle kohtelulle ei ole riittäviä perusteluja. Nykyinen laki voi myös jättää sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, jotka eivät koe yksiselitteisesti olevansa naisia tai miehiä, perusteetta eriarvoiseen asemaan. Kahden miehen tai kahden naisen on mahdollista avioitua EU-maista Hollannissa, Belgiassa ja Espanjassa sekä lisäksi Kanadassa. Hollannissa avioliitto-oikeus samaa sukupuolta oleville pariskunnille myönnettiin vuonna 2001, ja Belgiassa avioliitto mahdollistui vuonna 2003. Kanada laillisti samansukupuolisten parien avioliitot vuonna 2005. Myös Etelä-Afrikassa ja Ruotsissa on valmisteilla sukupuolineutraali avioliittolainsäädäntö.

Espanjan lainsäädännön mukaan kaikilla aviopareilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Näin ollen laki sallii adoption myös samansukupuolisille pareille. Hollannissa nais- tai miespari voi adoptoida lapsen, mutta ei ulkomailta. Ruotsissa samansukupuolinen pari voi rekisteröidä suhteen, ja rekisteröidyllä parilla on mahdollisuus adoptoida kotimaassa.

Isossa-Britanniassa on vastikään annettu myös kaikille avopareille, samansukupuoliset mukaan luettuna, adoptiomahdollisuus. Islannissa, Saksassa ja Tanskassa rekisteröidyssä parisuhteessa oleva henkilö voi adoptoida samaa sukupuolta olevan puolisonsa lapsen.

Lakialoitteessa ehdotetaan avioliittolakia muutettavaksi sukupuolineutraaliksi siten, että avioliitto on mahdollinen myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden välillä. Tämä aiheuttaa muutoksia myös avioliittoasetukseen sekä edellyttää rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain kumoamista. Lakialoitteen ehdotus turvaa lisäksi samansukupuolisten parien ulkomailla solmittujen liittojen tunnustamisen Suomessa.

Vaihtoehtoisesti lainsäädäntöä voitaisiin muuttaa niin, että avioliitto ja siviililiitto eriytettäisiin instituutioina toisistaan. Oikeus vihkiä avioliittoon varattaisiin uskontokunnille. Niillä olisi vapaus päättää vihkimisen ehdoista, mukaan lukien se, pitääkö puolisoiden olla eri sukupuolta. Oikeus siviililiittoon taas olisi yhtäläinen pariskunnille puolisoiden sukupuolesta riippumatta.

Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavat lakiehdotukset:

Laki
rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tällä lailla kumotaan rekisteröidystä parisuhteesta 9 päivänä marraskuuta 2001 annettu laki (950/2001) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

2 §

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

Rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain nojalla rekisteröityihin parisuhteisiin sovelletaan tämän lain voimaan tultua avioliittolakia (234/1929).

2.

Laki
avioliittolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun avioliittolain (234/1929) 1 §:n 1 momentti, 108 §:n 1 ja 2 momentti ja 115 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 1 momentti laissa 411/1987, 108 §:n 1 ja 2 momentti sekä 115 §:n 1 momentti laissa 1226/2001, seuraavasti:

1 §

Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.

108 §

Oikeus solmia avioliitto
Kahden henkilön oikeus solmia avioliitto Suomen viranomaisen edessä määräytyy Suomen lain mukaan.
Jos henkilöt eivät kumpikaan ole Suomen kansalaisia eikä kummallakaan ole asuinpaikkaa Suomessa, heillä on oikeus solmia avioliitto Suomen viranomaisen edessä vain, jos avioliitto on sallittu Suomen lain mukaan ja jos kummallakin on oikeus solmia avioliitto sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen hän on tai jossa hänellä on asuinpaikka, tai sen valtion lain mukaan, jota jommassakummassa näistä valtioista on sovellettava avioliiton esteiden tutkintaan. Kihlakumppani on velvollinen esittämään hyväksyttävän selvityksen oikeudestaan solmia avioliitto vieraan valtion lain mukaan.

115 §

Tunnustamisen edellytykset
Avioliitto, johon sen osapuolet ovat menneet vieraassa valtiossa sen valtion viranomaisen edessä, on pätevä Suomessa, jos se on pätevä siinä valtiossa, jossa avioliitto solmittiin, tai siinä valtiossa, jossa jommallakummalla puolisolla oli asuinpaikka tai jonka kansalainen hän oli avioliittoa solmittaessa.

Tämä laki tulee voimaan * päivänä *kuuta 20**.

—

Helsingissä 19. päivänä joulukuuta 2006

Oras Tynkkynen /vihr