Kun Kööpenhaminan ilmastokokous vuosi sitten päättyi epäonnisesti, vallitseva tunnelma oli epätoivo. Kokoukseen ladattiin niin paljon odotuksia, niin monen asian piti olla kohdallaan. Silti käteen jäi vain nippu ei-sitovia lupauksia.

Kuluneen vuoden välikokoukset eivät liiemmin vahvistaneet uskoa ilmastoneuvottelujen etenemiseen. Moni povasi, että uutta sopimusta ei koskaan saataisi aikaan – osa ennusti jopa YK-järjestelmän uskottavuuden romahdusta.

Sanonnan mukaan pessimisti ei koskaan pety. Joskus hän saattaa kuitenkin yllättyä.

Olisi yliampuvaa väittää, että Cancunin ilmastokokouksen ensimmäisellä kokousviikolla olisi saavutettu suuria läpimurtoja. Vahva ja kattava ilmastosopimus ei ole vielä nurkan takana.

Silti toisin kuin pessimistit ovat mananneet, neuvotteluissa on onnistuttu etenemään. Saavutukset voivat vaikuttaa vaatimattomilta – ja osin ovatkin. Suunta on silti oikea.

Kokousraporttien mukaan edistystä nähtiin mm. rahoituksesta käytävissä neuvotteluissa. Tekstiluonnoksia jalostettiin monissa kysymyksissä eteenpäin. Neuvotteluryhmiä perustettiin puimaan avainkysymyksiä hyvässä hengessä – toisin kuin Kööpenhaminassa, jossa eteneminen hyytyi usein kiistoihin menettelytavoista.

Mark Twain tunnetaan tokaisusta, jonka mukaan uutiset hänen kuolemastaan ovat vahvasti liioiteltuja. Sama tuntuu pätevän ilmastoneuvotteluihin.

Jos tahtia onnistutaan kiristämään toisella kokousviikolla, Cancunin kokous voi viedä meitä useita askelia lähemmäksi maalia: kattavaa ja vahvaa ilmastosopimusta.