Hallitus kasvattaa ilmasto- ja luontovelkaa

Suomessa jokainen hallitus jättää jälkensä ilmasto- ja luontopolitiikkaan, niin kuin demokratiassa kuuluukin. Painotukset ovat näkyneet niin ilmasto- ja luontotoimien tahdissa kuin niiden luonteessa.

Orpon hallitus on kuitenkin ainutlaatuinen kahdessa suhteessa. Ensinnäkin se on ensimmäinen hallitus, joka peruuttaa ilmastotoimia enemmän kuin esittää omia tilalle. Toiseksi se leikkaa luonnonsuojelusta enemmän kuin yksikään hallitus Suomen historiassa.

Katsotaan esimerkiksi ilmastopolitiikkaa. Luettelo hallituksen ilmastolle haitallisista päätöksistä on pitkä.

Hallitus laskee biopolttoaineen jakeluvelvoitetta, mikä kasvattaa liikenteen päästöjä rajusti. Hallitus keventää fossiilisten tuontipolttoaineiden ja saastuttavien autojen verotusta. Toisaalta se kiristää sekä sähköautojen että joukkoliikenteen verotusta.

Hallitus ottaa käyttöön kokonaan uuden yritystuen fossiiliselle dieselille. Hallitus myös esimerkiksi leikkaa sähköautojen latauspisteiden ja öljylämmityksen korvaamisen tuista, jotka ovat auttaneet suomalaisia irtaantumaan saastuttavasta fossiilienergiasta. Kaikki nämä päätökset kasvattavat päästöjä.

Kaikkea politiikkaa – myös ilmastopolitiikkaa – on toki syytä arvioida kriittisesti. Tässä taloustilanteessa pitää syynätä erityisen tarkkaan toimia, jotka aiheuttavat valtiolle kustannuksia.

Jos jokin keino ei hallituksen mielestä kuitenkaan vaikuta toimivalta, sillä on valta ja vastuu kehittää tilalle parempia. Ilmastotoimien romuttaminen ilman parempien vaihtoehtojen tarjoamista on hallitukselta vain vastuutonta.

Rahoituksen leikkaamista ilmastotoimilla hallitus perustelee tukalalla taloustilanteella. Perustelu on ontto monesta syystä.

Ensinnäkin hallitus jättää käyttämättä paljon ratkaisuja, jotka eivät maksaisi valtiolle mitään – tai jopa vahvistaisivat valtiontaloutta. Esimerkiksi hallitus voisi halutessaan kieltää fossiilisen kaasun tuonnin Venäjältä, mikä auttaisi myös näivettämään Putinin sotakassaa. Maankäytön muutosmaksu puolestaan auttaisi hillitsemään metsäkatoa ja tuottaisi valtion kassaan tuloja.

Toiseksi iso osa hallituksen toimista on sellaisia, että ne itse asiassa heikentävät valtiontaloutta. Esimerkiksi veroale fossiilisille tuontipolttoaineille kasvattaa sekä päästöjä että velkaantumista.

Kolmanneksi myös ilmastotoimien laiminlyöminen voi tulla kalliiksi. Jos Suomi ei saavuta päästövelvoitteitaan, voimme joutua ostamaan päästöoikeuksia muualta kalliiseen hintaan. Tuoreen Tampereen yliopiston selvityksen mukaan hintalappu voisi olla jopa toista miljardia euroa.

Jos huoli taloudesta olisi hallituksella päällimmäisenä, se varmaankin valitsisi tarkkaan juuri kustannustehokkaimpia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä se toimii pikemminkin päinvastoin.

Hallitus esimerkiksi lakkautti kokonaan kosteikkoviljelyn tuen, vaikka kosteikkoviljelyllä päästövähennyksen hinta voi jäädä jopa vain 10 euroon tonnilta. Tilalle hallitus on tarjonnut teknisiä hiilinieluja, joiden hintalappu pyörii jossain 200 euron huitteilla tonnilta. Linjaa ei voi perusteella ainakaan kustannustehokkuudella.

Vielä joitakin vuosia sitten Petteri Orpo kuvaili suhtautumistaan ilmastokriisiin ja luontokatoon Ylen haastattelussa toteamalla ”nyt on viimeiset hetket” ja ”nyt tarvitaan tosi määrätietoisia toimia”.

Ne hetket menivät. Nyt pääministeri Orpon hallitus peruuttaa määrätietoisesti ilmasto- ja luontotoimista.

Siitä koituu kallis lasku.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (vihr.)