Maailman kauppajärjestön WTO:n viides ministerikokous pidetään syyskuun puolivälissä. Suomesta Meksikon Cancuniin matkustaa kauppaministeri Paula Lehtomäen lisäksi maatalousministeri Juha Korkeaoja, sillä maatalous on jälleen kauppaneuvottelujen kuumimpia kiistakysymyksiä. Maataloudesta riippuvaista etelää riepoo se, ettei vapaakauppaa köyhille maille tuputtava vauras pohjoinen vaivaudu soveltamaan omia oppejaan maataloustulleihin ja -tukiin.

Cancunin kokouksen asialista on pitkä ja vaikeaselkoinen. Yksi periaatteellinen kysymys nousee kuitenkin yli muiden: pitäisikö WTO:n toimivaltaa laajentaa uusille alueille kuten sijoituksiin ja ympäristösopimuksiin.

Monien kansalaisjärjestöjen mielestä WTO:n vallan lisääminen on surkea idea – eikä vähiten kauppajärjestön epädemokraattisuuden takia. Neuvottelujen suuret linjat maalaillaan pienellä porukalla, ja lopuksi tulos tarjoillaan vastentahtoiselle jäsenmaiden enemmistölle.

Kehitysmaiden äänekkäästä kritiikistä huolimatta menettelytavat ovat vain huonontuneet. Siinä missä vielä Seattlen ministerikokouksessa kaikkien maiden ehdotukset olivat nähtävillä, Cancunissa neuvotteluihin tuodaan vain kokouksen puheenjohtajan muotoilema asiakirja.

WTO on ainoa kansainvälinen järjestö, joka voi määrätä merkittäviä taloudellisia rangaistuksia. Siksi se vaikuttaa houkuttelevalta foorumilta – ainakin verrattuna melko voimattomiin YK-järjestöihin.

Kauppapolitiikasta onkin tullut käenpoika. Jo nyt monet kauppasopimukset rajoittavat ympäristöä ja hyvinvointia koskevia päätöksiä. Jos WTO:n toimivaltaa laajennetaan, globaalien kaupparatsujen ote päätöksenteosta kiristyy entisestään.

Miksei ympäristöministeri Jan-Erik Enestamille ole varattu lentolippua Cancuniin? Kuinka peruspalveluministeri Liisa Hyssälä voidaan jättää kotiin? Paula, älä unohda kavereitasi!

Oras Tynkkynen