Olen ilmoittanut, että en asetu ehdolle enää seuraavissa eduskuntavaaleissa. Moni on ollut yllättynyt ja moni kysellyt syitä. Yritän nyt perustella miksi.

Päätös ei johdu siitä, että olisin kyllästynyt tai pettynyt työhön eduskunnassa. Tehtävä on etuoikeus, josta olen kiitollinen.

Kansanedustajana olen päässyt tapaamaan mahtavia ihmisiä, vierailemaan kiehtovissa paikoissa ja tutustumaan tärkeisiin asioihin. Työ on avannut ovia, jotka muuten olisivat pysyneet visusti säpissä.

Päätös ei johdu myöskään siitä, että en jaksaisi repivää arvostelua. Julkisuudessa työskentelevät ihmiset joutuvat tottumaan siihen, että välillä joku epäilee antikristukseksi, toinen nimittelee ”RUSKEAN REIJÄN RITARIKSI” ja kolmas ilmoittaa, että minut pitäisi ampua. Se ei ole mukavaa, mutta sen kanssa pitää osata elää.

Eikä päätös johdu siitäkään, että olisin väsynyt työtahtiin. Olen tehnyt kymmenen vuotta 12-tuntisia työpäiviä enkä muuta edes toivo, kunhan saan työskennellä tärkeäksi kokemieni asioiden parissa. Jos olisin uupunut, en olisi kiertänyt eurovaalien alla 76 kunnassa ja kampanjoisi aamusta iltaan.

Syy on toisenlainen.

Olen toiminut kansanedustajana nyt kymmenen vuotta. Uskon, että sekä minulle ihmisenä että eduskunnalle kansanvallan foorumina on hyvästä, että teen välillä jotain muuta.

Näin voin itse kehittyä työssäni maailman ja Suomen ongelmien ratkaisemiseksi. Näin eduskunta saa tuoreita ajatuksia ja uusia näkökulmia.

Olen yhtä innostunut rakentamaan Suomesta reilumman ja kestävämmän kuin kymmenen vuotta sitten, kun nousin eduskuntaan. Olen yhtä innostunut pelastamaan maailman kuin 22 vuotta sitten, kun lähdin mukaan kansalaistoimintaan.

Parhaiten pystyn tätä työtä tekemään europarlamentissa. Siksi olen tosissani ehdolla eurovaaleissa.

Ja toivon sinulta tukea.

Oras Tynkkynen