Luin uuden hallitusohjelman matkalla Pohjois-Saksasta Tanskaan. Junan ikkunasta näkyi, kuinka sadat tuulivoimalat jauhoivat päästötöntä sähköä.
Edellisen päivän olin istunut Brysselissä energiaseminaarissa. Yritysten edustajat toisensa jälkeen todistivat, kuinka pahinta myrkkyä investoinneille on politiikan tempoilu.
Tuoreen ohjelman perusteella tuulivoiman ystävät ovat uudessa hallituksessa vähissä. Investointeja harkitseville on tarjolla juuri yritysten kavahtamaa tempoilua, sillä säästöjen nimissä hallitus leikkaa tariffikiintiötä aiemmin päätetystä viidenneksellä.
Leikkaus on kotimaiselle, uusiutuvalle energialle huono uutinen. Mutta mitä muuta hallitusohjelma merkitsee ilmaston kannalta?
Moni yleiskirjaus on mahdollisuus. Esimerkiksi sääntelyn keventäminen voi tarjota tilaisuuden raivata uusiutuvien hallinnollisia esteitä. Innovatiiviset hankinnat ja kokeilut voivat lisätä puhtaan teknologian käyttöä.
Moni kirjaus voi kuitenkin kääntyä myös ilmastoa vastaan. Esimerkiksi yksioikoiset kiellot lisätä kustannuksia ja velvoitteita voivat osoittautua ongelmallisiksi. Pitääkö siis isoillekin edistysaskelille hiilineutraalin Suomen rakentamisessa sanoa ei, jos ne maksavat teollisuudelle euronkin?
Monessa ohjelman kohdassa tunnistetaan rohkaisevasti kestävän kehityksen ja vihreän talouden tärkeys. Toisaalta ilmasto nivotaan jatkuvasti yhteen kilpailukyvyn kanssa.
Hallitus toteaa esimerkiksi näin: “Teollisuuden kansainvälinen kilpailukyky ja hiilivuodon torjunta ovat ilmastopolitiikan keskeisiä lähtökohtia.” Olisiko vielä keskeisempi kuitenkin lastemme ja lastenlastemme varjeleminen ilmastokriisiltä?
Nurinkurinen marssijärjestys näkyy myös suhtautumisessa Arktikseen. Tiedämme hyvin, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi valtaosa tunnetuista fossiilivaroista pitää jättää maan poveen. Tästä huolimatta hallitus tukee Arktiksen avaamista öljynporaukselle.
Ohjelman aatelia on linjaus, jonka mukaan Suomen tulee tavoittaa sitoumuksensa päästöjen vähentämisestä, uusiutuvien lisäämisestä ja energiatehokkuuden parantamisesta etuajassa. Uusiutuvien osuus linjataan järkevästi nostettavaksi yli puolen, joskin aikatauluksi määritellään epämääräisesti ensi vuosikymmen.
Hyvää on myös tavoite tuontiöljyn käytön puolittamisesta. Edellisen hallituksen linjaus kivihiilen käytön alasajosta ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä on kuitenkin muuttunut epätarkemmaksi puhumalla 2020-luvusta. Toivottavasti se tarkoittaa vuosikymmenen alkua.
Ilmaston kannalta hyviä linjauksia ovat myös mm. täydennysrakentamisen helpottaminen, lannan hyödyntämisen vauhdittaminen ja kierrätyskelpoisen jätteen kaatopaikkakielto. Lisäksi hallitus saa ruusuja ekologisesta verouudistuksesta, joka kannustaa ihmisiä ja yrityksiä säästämään ympäristöä.
Sen sijaan on outoa, että tiukassa taloustilanteessa hallitus samaan aikaan jopa lisää ympäristölle haitallisia verotukia keventämällä kaivosten energiaveroja. Monet ilmaston kannalta perustellut veroratkaisut jäävät ehdolliselle lisälistalle, siis mahdollisesti toteuttamatta.
Osa säästöistä iskee myös ilmastotyöhön. Leikkuriin joutuvat mm. pienpuun energiatuki, joukkoliikenteen määrärahat ja t&k-rahoitus, jolla on tuettu paljon juuri kestävää teknologiaa.
Ohjelman kirjaukset kaavoituksesta ja yhdyskuntasuunnittelusta uhkaavat kiihdyttää yhdyskuntarakenteen hajaantumista entisestään, mikä lisää autoistumista ja siten päästöjä. Energiatehokkuusdirektiivi halutaan puolestaan toteuttaa mahdollisimman löysällä tavalla. Miksi juuri energiatehokkuuden parantamisessa tavoitellaan alhaista kunnianhimoa?
Raju, yli 300 miljoonan euron leikkaus varsinaisesta kehitysyhteistyöstä voi käydä kalliiksi ilmastolle. Kehitysvaroilla rahoitetaan niin perhesuunnittelua, metsäkadon hillitsemistä kuin uusiutuvan energian käyttöä – kaikki toimia, jotka auttavat rajoittamaan päästöjä.
Ikävin vaikutus voi kuitenkin olla epäsuora. Pariisin kokouksessa loppuvuodesta yritetään sopia uudesta ilmastosopimuksesta. Neuvottelujen suurimpia pulmia on epäluottamus kehitys- ja teollisuusmaiden välillä. Jos Suomen kaltaiset rikkaat maat pihistävät köyhien auttamisesta, se ei ainakaan auta ilmastosovun syntymistä.
Sipilän hallitusohjelma sisältää siis ilmastolle sekä hyviä että huonoja uutisia. Paljon riippuu siitä, miten ohjelman kirjaukset käytännössä toteutetaan – ja mitä muita päätöksiä hallituksen nelivuotiskaudella tehdään.
Oras Tynkkynen
