Ilmastotyö tuottaa jo tuloksia ja houkuttelevia ilmastoratkaisuja riittää, mutta tahtia pitää kiristää olennaisesti
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi tänään kolmannen osan järkälemäisestä raportistaan, joka kokoaa yhteen parhaan tieteellisen ilmastotiedon. Ensimmäinen osa kertoi huolestuttavia tietoja ilmaston kuumenemisen etenemisestä ja toinen osa sen vaikutuksista.
Kolmas osa keskittyy keinoihin torjua ilmastokriisissä. Mikä odotetussa raportissa on erityisen uutta tai kiinnostavaa?
1. Päästöt ovat jatkaneet kasvuaan…
Maailman ilmastopäästöt olivat vuosikymmenen taitteessa yli puolet korkeammat kuin vuonna 1990. Tähän mennessä olemme syöneet jo noin 4/5 päästöbudjetista, joka mahdollistaisi ilmaston kuumenemisen rajoittamisen siedettävälle tasolle 1,5 asteeseen.
2. …mutta päästöjen kasvu on hidastunut
Vuotuinen päästöjen kasvu on hidastunut ensikymmenluvun yli 2:sta prosentista viime vuosikymmenen 1,3 prosenttiin. Talous on muuttunut energiatehokkaammaksi ja energiantuotanto vähäpäästöisemmäksi, mutta samalla energian kulutuksen kasvu on päihittänyt saavutetun ilmastohyödyn.
3. Vastuu päästöistä on jakautunut epätasaisesti maiden välillä…
Kulutusperäiset fossiilisen hiilidioksidin päästöt asukasta kohti ovat pääosassa Eurooppaa yli 9 ja Pohjois-Amerikassa peräti yli 20 kertaa niin suuret kuin Afrikassa. Toisaalta me eurooppalaiset tuotamme jo vähemmän ilmastopäästöjä asukasta kohti kuin esimerkiksi entisen Neuvostoliiton, Lähi-idän tai Latinalaisen Amerikan asukkaat.
4. …ja maiden sisällä
Maailman runsaspäästöisin kymmenys tuottaa noin kolmanneksesta liki puoleen kaikista kotitalouksien päästöistä. Vähäpäästöisin puolikas vastaa vain runsaasta kymmenyksestä päästöistä.
5. Monet maat ovat onnistuneet vähentämään päästöjä
Liki 20 maata on leikannut päästöjä yli kymmenen vuoden ajan – myös vaikka otettaisiin huomioon muihin maihin ulkoistetut päästöt. Osa on onnistunut vähentämään päästöjään huipusta jo kolmanneksen.
6. Ilmastoratkaisut ovat muuttuneet houkuttelevammiksi
2010-luvulla tuulivoiman hinta laski 55 prosenttia sekä akkujen ja aurinkoenergian hinta peräti 85 prosenttia. Monilla alueilla on jo halvempaa rakentaa uutta vähäpäästöistä järjestelmää kuin pitäytyä nykyisessä runsaspäästöisessä.
7. Kysyntäratkaisuilla on iso merkitys
Maailman päästöjä on mahdollista leikata peräti 40–70 prosenttia vuosisadan puoliväliin mennessä kysyntäpuolen ratkaisuilla. Nämä kattavat mm. ruokavalion muutoksen, rakennusten energiatehokkuuden parantamisen ja siirtymän sähköautoihin.
8. Ilmastopolitiikka tuottaa tuloksia
Päästöjen hinnoittelu koske noin viidennestä maailman päästöistä, kansainvälisen ilmastorahoituksen määrä on kasvanut kuudessa vuodessa noin 60 prosenttia ja ilmastolakeja on säädetty maissa, jotka kattavat yli puolet maailman päästöistä. Jo viime vuosikymmenen puolivälissä ilmastotoimien arvioitiin vähentävän vuotuisia päästöjä liki kuusi miljardia tonnia – enemmän kuin Yhdysvallat tuottaa vuodessa.
9. Maailma on yhä kaukana maalista…
Nykymenolla maailma on yhä matkalla kohti tuhoisaa noin kolmen asteen kuumenemista. Jotta ilmaston kuumeneminen onnistuttaisiin rajoittamaan tavoiteltuun 1,5 asteeseen, pitäisi päästöjä leikata oletuksista riippuen 20–30 miljardia tonnia enemmän, mikä vastaa ehkä jopa noin puolta maailman nykyisistä päästöistä.
10. …mutta päästöjen nopea leikkaaminen on mahdollista
Maailman päästöt on mahdollista vähintään puolittaa tällä vuosikymmenellä. Tiukimmatkin päästörajoitukset hidastaisivat maailman talouskasvua vain noin promillen vuodessa – vaikka ei edes oteta huomioon säästöjä ilmaston kuumenemisen tuhoissa.
11. Tehokkaita ilmastoratkaisuja riittää
Tuuli- ja aurinkovoima, rakennusten energiatehokkuus sekä liikenteen tehokkuuden parantaminen ovat esimerkkejä ratkaisuista, joilla voidaan leikata päästöjä merkittävästi – ja samalla säästää rahaa. Monet ilmastoratkaisut tuottaisivat samalla muitakin hyötyjä, kuten puhtaampaa ilmaa, vähemmän ruuhkia, lisää työpaikkoja ja paremman terveyden.
12. Päätöksillä on kiire
Mitä pitempään päästövähennyksiä viivytellään, sitä jyrkemmin päästöjä pitää vähentää myöhemmin – ja sitä enemmän pitää nojata kalliisiin ja riskialttiisiin keinoihin sitoa hiilidioksidia takaisin ilmakehästä. Kuumenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen edellyttää ilmastoinvestointien kuusinkertaistamista nykyisestä.
Oras Tynkkynen
