Kansainvälisen talouskriisin laineet ovat lyöneet rajusti Suomenkin yli. Alustavien arvioiden mukaan vienti laski viime vuonna noin kolmanneksella ja talous niiasi yli kahdeksan prosenttia.
Tänä vuonna valtio velkaantuu yksin 13 miljardia euroa. Se tekee noin 2 500 euroa lisää velkaa jokaista suomalaista kohti.
Vielä kylmiä talouslukuja huolestuttavampaa on se, mitä ne merkitsevät työttömyydelle. Vuoden sisällä työpaikkansa on menettänyt jo 67 000 suomalaista. Työttömyysaste on noussut noin kahdeksaan prosenttiin – eikä pahinta ole vielä nähty.
Talouden madonluvut ovat uutisista tuttuja. Niiden varjoon on jäänyt kuitenkin yksi tosiasia: valtaosalla suomalaisista menee edelleen varsin hyvin.
Kolme neljäsosaa palkansaajista ja lähes puolet koko työikäisestä väestöstäkin on yhä jatkuvassa kokopäivätyössä. Suomessa on varovaisestikin arvioiden noin 700 000 kotitaloutta, joissa kuukausitulot ovat vähintään kaksi tonnia henkilöä kohti vuodessa.
Voisiko suomalaisten enemmän tai vähemmän hyvin pärjäävä osa sijoittaa vaurauttaan työllisyyden ja hyvinvoinnin tukemiseen? Jos mainitut 700 000 kotitaloutta päättäisivät käyttää 100 euroa kuukaudessa suomalaisen työn ostamiseen, työllistäisi se jo toista kymmentä tuhatta ihmistä.
Hyvin toimeentulevien kannattaakin satsata kotimaisiin palveluihin. Nyt on juuri oikea hetki teettää remontteja ja tilata kotiin siivousapua tai hoivapalveluita ikääntyneelle sukulaiselle. Paljon voi auttaa myös osallistumalla vapaaehtoistyöhön tai lahjoittamalla yhteiskunnan heikoimpia tukeville järjestöille.
Julkisella vallalla on ratkaiseva rooli työllisyyden elvyttämisessä ja työpaikkansa menettäneiden tukemisessa. Me kaikki voimme kuitenkin tehdä oman osamme.
Mummolassa Rajavaarassa näki usein esimerkkejä siitä, miten luonnollista on auttaa naapureita ja heikommin pärjääviä tuttavia. Tällainen naapuriapu ja talkoohenki on usein auttanut Suomea vaikeissa tilanteissa.
Nyt tarvitaankin kansallista naapuriapua, jotta kukaan ei putoaisi kelkasta.
Oras Tynkkynen
