Voima 4/2001
Olkoon minimalismi kanssasi!
Es eli Sami Sänpäkkilä luo koskettavia, jopa lyyrisen kauniita äänimattoja, joissa minimalistiset melodiat ja loopit punoutuvat vinyylilevyjen turvalliseen rahinaan. Ällistyttävintä on kuulla, mihin kaikkeen pystyy pelkillä levysoittimilla, pedaaleilla ja multiefektillä.
Kappaleet ovat vahvimmillaan silloin, kun tekijä uskaltaa luottaa yksinkertaisen ideansa voimaan; Les fleurs sont des bonnes auditrices ja päätösraita eivät kaipaa mitään lisää. Sen sijaan Twenty-five twenty-fiven pianokulku hukkuu tarkoituksettomaan rockryminään, ja levyn nimikappale tuntuu välillä lähtevän hakoteille.
Es: A love cycle. Fonal records.****
Valomerkin koittaessa
Ovalkin Entfernen tragen -levy on soundtrack teollisuuskaupungeille ja depressiivisille keski-ikäisille miehille. Jazz giant died at the early age of 41 soi huoltoasemalla. Kun auto on kuljettanut kantakaupungin baariin ja humalatila saavuttaa kliimaksinsa, ilmoille kajahtaa demonien riivaama Zaytag. Lopulta Medicine of young astronauts tuudittaa turvalliseen tiedottomuuden tilaan; valomerkki on koittanut ja tarjoilija pyyhkii pöytiä kostealla rätillä.
Puolalaista sähköpostiosoitetta käyttävä porilaistrio näyttää taitavansa perinteisten soittimien salat. Levyn jazzahtavaan ja verkkaisesti etenevään jammailuun uppoaa luontevasti, mutta kakofonisempi saksofonirevittely vaatii useamman kuuntelukerran.
Ovalki: Entfernen Tragen. Bad Vugum.***
Kontrasti ei ole mustavalkoinen
Suunsoittajista jo ennestään piukealle lavalle kapuaa MC, joka sanailee nasevasti “mä kusen paska-dj:den päälle”. Nauran hihaani ja joudun jälleen kerran toteamaan, ettei Suomessa tehdä pohdiskelevaa ja tiedostavaa hiphoppia yhtään liikaa. Siksi Kontrastin tuoreeseen Turkisko murhaa? -esikoissingleen kohdistui aika lailla odotuksia.
Valitettavasti parivaljakosta ei taida olla hiphopin yhteiskunnalliseksi omaksitunnoksi. Ei ole erityisen kekseliästä hoksata, että turkiskiistan molemmat osapuolet syyllistyvät mustavalkoisen ajatteluun. Elämäsi tarina on oikein mukava ja toimiva biisi, mutta muuten musiikillisia ja lyyrisiä oivalluksia saa odottaa. Tämä on sikäli yllättävää, että taustoista vastaa legendaarinen Skillsters.
Kontrasti: Turkisko murhaa? Pyssy recordings.***
Näitä polkuja tallaan
Ovuca eli Aleksi Perälä seuraa ylimaallisen maineen elektronisen musiikin saralla saavuttaneen Richard D. James jalanjälkiä. Miehiä yhdistää viehtymys koneellisesti käsiteltyyn ihmisääneen, katkobiitteihin ja tietokonepelimäisiin soundeihin. Ei olekaan ihme, että Ovuca on päätynyt Jamesin brittiläiselle Rephlex-levymerkille.
Tuhdin, joko kahtena cd:nä tai neljänä vinyylinä tarjoiltavan Onclements-paketin perusteella Perälän ja Jamesin erottaa vielä kohtuullinen turvaväli. Ensimmäinen vinyyli on tärvätty puolivillaisilla rockvaikutteilla ja päämäärättömällä häröilyllä. Seuraavat levyt ovat kuitenkin jo toimivampaa electronicaa, ja tunnelmallinen viimeinen lätty korjaa potin.
Ovuca: Onclements. Rephlex. ****
