Yön aikana ei ollut tapahtunut ihmeparanemista, joten katsoin parhaaksi käydä näyttämässä oikeaa nilkkaani lääkärille. Sain paketit antibiootteja ja tulehduskipulääkkeitä, siteen nilkkaan ja hyvän vinkin olla kävelemättä 60:tä kilometriä seuraavina kahtena päivänä.

Pirkanmaan halki kävely typistyi siten sadan kilometrin kävelyksi ja kuudeksi bussimatkaksi. Parempi kuitenkin niin kuin kainalosauvat.

Pirkkalaan kannatti mennä bussillakin, sillä kahvilassa vastassa oli pormestari Helena Rissanen (sd.). Hän kertoi pormestarimallin vaiheikkaasta historiasta.

Pirkkalahan niitti valtakunnallista mainetta erottamalla luottamuspulan takia ensimmäisen pormestarinsa, Antero Saksalan (kok.). Erikoisesta episodista huolimatta Pirkkalassa tunnuttiin edelleen uskottavan pormestarimalliin. Olen itse aikoinaan jättänyt lakialoitteen pormestarin suoran kansanvaalin mahdollistamisesta.

Järkevin tapa jatkaa Pirkkalasta viereiseen Nokiaan oli ottaa bussi takaisin Tampereelle. Sieltä hyppäsin toiseen bussiin ja tein hevosenkengän muotoisen lenkin.

Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa Nokialle on kätevä matkustaa paikallisjunalla. Porin-rata kulkee kaupungin halki, joten keskustelussa paikallisten kanssa lähiraideliikenne nousi esiin lupaavana mahdollisuutena.

Se edellyttäisi kuitenkin yhdyskuntasuunnittelun ja liikennepolitiikan kytkemistä. Uusien asemien ympäristöön kannattaisi kaavoittaa asumista, työpaikkoja ja palveluita. Asunto 10 minuutin junamatkan päässä Tampereen keskustasta kuulostaisi varmasti monen mielestä aika houkuttelevalta.

Oras Tynkkynen