Sotšin matkapäiväkirja, pe 23.7.

”Vallankumousta edeltäneeseen aikaan verraten maan rautatieverkko on kasvanut runsaasti puolella.”
Priss, Kasatkin & Mazov: Matka Neuvostoliittoon

P1000474 Moskovassa jonotimme valkovenäläisen matkustajan avustamana ensin yhdelle luukulle, josta käskettiin menemään toiselle luukulle, josta neuvottiin jatkamaan kolmannelle luukulle. Onneksi englantia puhuva nuori mies sai taivuteltua toisen luukun naisen pään.

Matkalipusta kävi sittenkin se alkuperäinen, Suomesta saatu kuponki. Kun lipukkeemme kelpasivat vielä konduktöörillekin, saatoimme huoahtaa helpotuksesta. Vuorokauden junamatka Moskovasta Sotšiin saattoi alkaa.

Moskovaa lähestyttäessä maisemat olivat olleet osin aika karuja. Ikkunasta näkyi graffiteja, kolossaalisia betonilähiöitä, kaukolämpöputken alla nukkuvia ihmisiä, luvattoman näköisiä kaatopaikkoja, kulkukoiria.

Moskovasta eteenpäin näkyi paljon peltoja ja niiden välissä uinuvia kyliä, joita rytmittivät teollista romantiikkaa huokuvat tehdasalueet ja pikkukaupungit. Melkein joka talon pihassa kasvoi perunoita, etelässä jo maissiakin. Kirkoissa loistivat hiljattain kullatut sipulit.

Mummot kävelivät radan vartta tai odottivat asemilla huivit päässä. Päivettyneet pojat uivat ja onkivat joessa, lehmät huilivat varjossa. Syvällä Venäjällä auto on edelleen Lada.

Joka aseman tuntumassa oli pieni tiilitönö, jonka tasanteelta pönäkkä nainen piteli lippua kyllästyneen oloisena. Asemien, ratojen teknisten laitteiden ja huoltorakennusten väri oli ensimmäiset sadat kilometrit johdonmukaisesti mintunvihreä, sittemmin kirkkaansininen.

Mutta ison osan matkasta emme nähneet juuri mitään, sillä ratojen varsia peitti molemmilla puolilla kapea metsämuuri ikään kuin suojavyöhykkeenä matkustajien ja kansalaisten välillä. Näkösuoja katkesi lähinnä asemien ja jokien tienoilla.

On vaikea kuvitella tehokkaampaa tapaa tappaa junalla matkustamisen iloa kuin estää ihmisiä näkemästä maisemia reitin varrella.

Välillä kävimme testaamassa koristeellisen ravintolavaunun annin. Saimme pöytään riisipedillä makaavan lohen, jota emme olleet tilanneet. Sienikeitto oli tillinen ja siksi maukas.

Asemilla oli mammoja täydentämässä ravintolan ruokatarjontaa. Huivipäisiltä huoltojoukoilta saimme päivälliseksi keitettyjä perunoita, etikkakurkkuja ja keitetyn maissintähkän.

P1000486
Edellinen: to 22.7. Seuraava: la 24.7.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *