Kööpenhaminan ilmastokokous on osoittanut, että maailmassa on paljon pessimistejä. Tilanne onkin haastava: maiden kannat ovat kaukana, intressiristiriidat ovat suuria ja aikaa on jäljellä kovin vähän.
Vielä on silti toivoa saada Kööpenhaminasta säällinen tulos. Tässä kuusi syytä olla optimistinen.
1) Tietoisuus on suurempi kuin koskaan. Viime vuosien uutisointi ja keskustelu ovat tehneet työnsä. Ilmastonmuutos tunnustetaan käytännössä yksimielisesti vakavaksi uhkaksi. Kaikki maat vakuuttavat valmiutta välttää ilmastokriisi.
2) Kansalaiset järjestäytyvät. Syyskuussa järjestettiin samana päivänä 2 000 ilmastotempausta 128 maassa. Lokakuussa kansainväliseen blogitoimintapäivään osallistui 12 000 blogia. Kansalaiset järjestäytyvät vaatimaan päättäjiltään tiukempia toimia.
3) Maat liikkuvat. Japanin uusi pääministeri tiukensi ensitöikseen maan päästötavoitetta reilusti. Norja ilmoitti leikkaavansa päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suomessa hallituksen tulevaisuusselonteko asettaa tavoitteeksi leikata päästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050.
4) Kehitysmaatkin lämpenevät ilmastonsuojelulle. Kaikki keskeiset kehitysmaat ovat ilmoittautuneet valmiudesta toimiin. Esimerkiksi Meksiko on valmis leikkaamaan päästöjä kahdeksan prosenttia jo lähivuosina ja Indonesia neljänneksellä vuoteen 2020 mennessä.
5) Obama sai Nobelin palkinnon toivosta. Siitä voidaan kiistellä, ansaitsiko Barack Obama Nobelin rauhanpalkintoa. Palkinto kuitenkin velvoittaa Obamaa tekemään parhaansa, jotta Kööpenhaminassa saataisiin sopu aikaan.
6) Tällaista se oli ennen Kioton kokoustakin. Mentiinkö Kioton kokoukseen 12 vuotta sitten valmiin sopimustekstin kanssa? Ei. Kioton pöytäkirja kursittiin lopullisessa muodossa kasaan viimeisenä kokousyönä. Näin voidaan tehdä Kööpenhaminassakin.
Kööpenhaminan kokous voi vielä onnistua – ja meidän on tehtävä siitä onnistunut.
Oras Tynkkynen
Kirjoittaja on kansanedustaja, Vihreiden varapuheenjohtaja ja valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija.
