Vaalien alla julkaisin keskustelunavauksena oman hahmotelmani talouden pelastuspaketiksi. Tässä kirjoituksessa olen täydentänyt ja tarkistanut pakettia monelta osin.

Julkisen talouden tilanne antaa aihetta huoleen. Ei ole reilua jättää tulevien sukupolvien maksettavaksi kohtuutonta velkaa – ei taloudellista, ekologista tai sosiaalista.

Arviot julkisen talouden kestävyysvajeesta ovat vaihdelleet, mutta valtiovarainministeriön mukaan suuruusluokka olisi yhdeksän miljardia euroa. Valtion budjetin alijäämä on noin kahdeksan miljardia euroa, valtionvelka nousee liki 150 miljardiin euroon ja vuotuiset korkomenot ovat kasvamassa yli kahteen miljardiin euroon.

Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala sanoi aikoinaan, että vahva valtiontalous on köyhän ystävä. Vain vahva talous mahdollistaa julkiset palvelut ja sosiaaliturvan, jotka kannattelevat erityisesti heikoimpia.

Vahvaa taloutta tarvitaan myös kestävyyskriisin ratkaisemiseen. Sen avulla voidaan tehdä tarvittavat investoinnit ilmasto- ja luontoratkaisuihin.

Siksi taloutta pitää tasapainottaa – reilusti ja vastuullisesti. Ja siksi talouspolitiikan kuuluu olla vihreän politiikan ytimessä.

1) Laitetaan tavoitteet kohdilleen
Kaiken perustana kannattaa olla tavoite julkisen talouden tasapainottamisesta ja velkaantumisen pysäyttämisestä keskipitkällä aikavälillä. Käytännössä tähän kannattaa pyrkiä kahden seuraavan vaalikauden kuluessa.

Talouden tasapainottamisen ytimessä on onnistua nostamaan työllisyysaste 80 prosenttiin. Yksin se pienentäisi kestävyysvajetta yli kahdella miljardilla eurolla.

Talouden tasapainoa ei saavuteta millään yksittäisellä konstilla. Urakassa pitää hyödyntää tasapuolisesti laajaa kirjoa välineitä: rakenteellisia uudistuksia, menoleikkauksia ja veronkorotuksia.

2) Remontoidaan rakenteita
Punnitut rakenteelliset uudistukset parantavat tuottavuutta, lisäävät työllisyyttä ja vauhdittavat taloutta. Mitä paremmin niissä onnistutaan, sitä vähemmän joudutaan turvautumaan leikkauksiin ja veronkorotuksiin. Siksi rakenteellisten uudistusten pitää olla ensisijaisia – silloinkin, kun ne voivat herättää porua.

Uudistuksia tarvitaan monia ja monilta aloilta. Seuraavalla kaudella kannattaa edistää esimerkiksi seuraavia:

• vihreiden investointien vauhdittaminen viranomaiskäsittelyä pysyvästi virtaviivaistamalla ja nopeuttamalla
• työhön kannustava sosiaaliturvauudistus esimerkiksi perusturvan muodot yleisturvaksi yhdistämällä ja suojaosia korottamalla
• työhön johtavan maahanmuuton ja Suomessa valmistuneiden opiskelijoiden työllistymisen helpottaminen
• ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen vahvemmin työsuhteen keston ja suhdanteiden mukaan
• kotihoidontuesta luopuminen vaiheittain erityisesti naisten työllisyysasteen nostamiseksi
• julkisten rakennusten käytön tehostaminen
• kilpailun lisääminen esimerkiksi apteekkialalla ja junaliikenteessä
• digitalisaation hyödyntäminen laajasti julkisissa palveluissa ja hallinnossa
• työeläkeyhtiöiden yhdistäminen päällekkäisten menojen karsimiseksi
• julkisten hankintojen tehostaminen ja allianssimallin hyödyntäminen isoissa infrarakennushankkeissa
• hintakilpailuun kannustava lääkkeiden viitehintasääntely
• palveluiden painottaminen ongelmien ennaltaehkäisyyn
• vihreä verouudistus eli verotuksen painopisteen siirtäminen työltä ja yrittämiseltä kulutuksen ja haittojen verottamiseen

Hyvinvointialueiden kautta kanavoituu merkittävä osa julkisen talouden euroista, joten niiden rakenteita ja tekemisen tapoja on välttämätöntä kehittää. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pienimpien alueiden yhdistämistä ja digitalisaation parempaa hyödyntämistä, joka yksin voisi Sitran arvion mukaan tuoda liki 800 miljoonan euron säästöt. Alueet ovat kuitenkin vasta aloittaneet työnsä, joten isojen remonttien aika ei ole ihan vielä.

Tukalassa taloustilanteessa kannattaa ajatella myös luovasti. Esimerkiksi Tanskassa yhden pyhäpäivän poistaminen vuodessa tuo kansantalouteen arviolta 400 miljoonan euron suuruisen hyödyn vuodessa.

Rakenteellisten uudistusten ensisijainen tehtävä on parantaa talouden edellytyksiä pitemmällä aikavälillä. Osa niistä edellyttäisi ainakin alkuun investointeja, mutta monet päinvastoin toisivat merkittäviä vähennyksiä menoihin.

3) Karsitaan menoja
Säästöjä kannattaa hakea erityisesti kohteista, joissa veroeuroilla lyödään korville kestävyystavoitteita. Selvimmin tämä näkyy ympäristölle haitallisissa tuissa, mutta myös tehottomista yritystuista on varaa leikata. Suomessa yritystukia kertyy vähän laskutavasta riippuen vähintään neljän miljardia euroa vuodessa.

Karsia voi esimerkiksi seuraavista menoista (summat pääosin vuoden 2023 talousarvioesityksestä):

• työkoneiden polttoöljyn alennettu verokanta (465 M€)
• teollisuuden sähköistämistuki (150 M€)
• jätteenpolton verotuki (63 M€)
• vapaa autoetu (40 M€)
• hevosurheilun tuet (39 M€)
• lentoliikenteen suorat tuet (19 M€)
• liikenteen maakaasun alennettu verokanta (17 M€)
• alueellinen kuljetustuki (6 M€)
• turkistarhauksen tuet (2 M€)

Yhteensä noin 800 M€

Osa säästöistä voi olla kohtuullista toteuttaa vasta, kun energiakriisi on pysyvästi jätetty taakse – siis käytännössä vaalikauden toisella puoliskolla:

• puupohjaisten polttoaineiden verovapaus (koko summa 418 M€ – veron tuotto jäisi tätä selvästi pienemmäksi)
• dieselin alempi verokanta (käyttövoimavero huomioon ottaen nettona 267 M€)
• turpeen verotuet (117 M€)
• risteilyalustuki (89 M€)
• maatalouden energiaveron palautus (49 M€)

Yhteensä noin 900 M€

Osa menoista on kokonaisuuden kannalta vähäisiä, mutta periaatteellisesti merkittäviä. Etenkin jos joudutaan leikkaamaan kansalaisten arjessa näkyvillä tavoilla, myös ministerien ja kansanedustajien pitää reiluuden nimissä osallistua säästötalkoisiin. Tämä voi tarkoittaa poliitikkojen palkkioita ja esimerkiksi ministerien avustajien määrää.

Muitakin menoja voidaan joutua arvioimaan kriittisesti. Näitä ovat esimerkiksi yksityisen sairaanhoidon korvaukset, suurituloisten perheiden lapsilisät, työeläkkeiden indeksikorotukset, kansalliset maataloustuet, suuret eläkkeet ja yleinen kotitalousvähennys.

4) Uudistetaan verotusta
Harva rakastaa veroja, mutta pelkillä menoleikkauksilla ei taloutta saada tasapainoon – ei ainakaan ilman kohtuutonta vahinkoa ihmisille. Välttämättömät veronkorotukset kannattaa kohdistaa kulutukseen ja haittoihin ympäristölle ja terveydelle. Lisäksi kannattaa vahvistaa veropohjaa aggressiivista verosuunnittelua suitsimalla.

Mahdollisia veronkorotuksia voisivat olla ainakin (karkeita arvioita mahdollisista tuotoista):

• yleisen arvonlisäveron korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä (yli 1 000 M€)
• alempien alv-kantojen korottaminen yhdellä prosenttiyksiköllä (yli 250 M€)
• lentoveron käyttöönotto (300 M€)
• epäterveellisten ruokien vero (300 M€)
• alkoholiveron korotus (200 M€)
• tupakkaveron korotus (200 M€)
• polttoaineverojen sitominen indeksiin (120 M€/v.)
• maa-ainesvero (120 M€)
• ilmansaastevero isoille laitoksille (100 M€)
• kaivosveron korotus (valtiolle tuleva osuus 30 M€)
• maankäytön muutosmaksu

Yhteensä noin 2 600 M€

Muitakin mahdollisuuksia joudutaan harkitsemaan, vaikka ne eivät helppoja olisikaan. Esimerkiksi listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusta ekonomistit pitävät nykymuodossaan tehottomana ja syrjivänä. Pääomaveron porrastusta voisi ehkä tiukentaa maltillisesti.

5) Varjellaan tärkeimpiä
Vahva talous on tärkeä väline. Taloutta tasapainottaessa kannattaa kuitenkin muistaa, miksi sitä tehdään: jotta meillä säilyy kyky ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa ja ratkaista kestävyyskriisiä myös tulevaisuudessa. Vahvaa taloutta ei tule tavoitella ihmisten ja ympäristön kustannuksella.

Siksi ei pidä leikata Suomen ja maailman heikoimmilta, ympäristöstä tai demokratian perusrakenteista. Niukassa taloustilanteessa olisi myös nurinkurista antaa mittavia verohelpotuksia suurituloisille, tosiasiallisesti velkarahalla.

Sen sijaan tasapainottamisella pitää luoda talouteen liikkumatilaa tehdä kohdennettuja satsauksia olennaisimpaan. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea osaamista, perusturvaa ja -palveluita sekä kestävyystyötä.

Oras Tynkkynen