Kunnallisvaalien suurimpia voittajia olivat perussuomalaiset. Osa puolueen ehdokkaista väitti, ettei Suomessa uskalleta keskustella avoimesti maahanmuutosta ja erityisesti siihen liittyvistä ongelmista.

Hyvä on, puhutaan siis maahanmuutosta. Se sopii Vihreille mainiosti, sillä olemme pitäneet teemaa esillä vuosikaudet.

Suomen tulee olla avoin uusille suomalaisille sekä itsekkäistä että jaloista syistä. Itsekäs syy on se, että eläkkeelle jää enemmän ihmisiä kuin uusia tulee työmarkkinoille.

Jo nyt monia aloja konepajoista sairaanhoitoon ja bussien kuljettamiseen vaivaa työvoimapula, jota uhkaava taantumakin vain lieventää väliaikaisesti. Suomalaisten enemmistöä tuskin kauheasti kiinnostaa, vaihtaako vanhuksen vaipat Li tai kuljettaako bussia Hussein, kunhan palvelut saadaan turvattua.

Jalo syy taas on se, että aivan liian monet ihmiset maailmassa joutuvat elämään kurjissa ja turvattomissa oloissa. Osa heistä voisi saada uuden alun Suomessa – niin kuin kymmenet tuhannet suomalaiset saivat aikoinaan uuden mahdollisuuden Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.

Maahanmuuttoon liittyy kuitenkin myös ongelmia. Ulkomailla on tukuittain varoittavia esimerkkejä maahanmuuttajien heitteillejätöstä. Työttömyys, köyhyys ja rikollisuus kasaantuvat tulokkaille helposti. Siitä kärsivät paitsi maahanmuuttajat itse, ennemmin tai myöhemmin myös koko väestö.

Avainsana on kotouttaminen. Jokaiselle uussuomalaiselle on taattava oikeus tasokkaaseen ja riittävään kielikoulutukseen.

Uussuomalaisten kohtaamisessa tarvitaan myös asennemuutosta – puolin ja toisin. Meidän kanta-asukkaiden on totuteltava ihonvärien, kielten ja kulttuurien kirjoon. Erilaisuus on nähtävä rikkautena, ei uhkana.

Mutta uussuomalaisillekin tulee asettaa velvollisuuksia. Jos haluaa muuttaa Suomeen, on oltava valmis hyväksymään maamme perustavanlaatuiset arvot. Sukupuolten tasa-arvosta ja perusihmisoikeuksista ei voi tinkiä kulttuuriin vedoten.

Tervetuloa, uudet suomalaiset!

Oras Tynkkynen
kansanedustaja (vihr.)