Suomi tarvitsee ideoita. Ideoita työpaikkojen luomisesta, ilmastonmuutoksen torjumisesta, köyhyyden vähentämisestä.
Miten hyviä ideoita saadaan? Heittelemällä ideoita mahdollisimman paljon – ja valitsemalla ja jalostamalla niistä parhaat.
Sadasta oivalluksesta 99 saattaa hyvin olla eri syistä toteuttamiskelvottomia. Mutta jos joukosta seuloutuu yksi hyvä, kannatti sitä varten tuottaa 99 hölmöä.
Estoton ajatusten pallottelu rohkaisee muita tuomaan keskusteluun omat avauksensa. Yhden idea saattaa myös synnyttää toisessa muita, ehkä vielä parempia.
Politiikka toimii jotakuinkin päinvastoin. Jos rohkenee ajatella ääneen ja heittää keskeneräisen idean, se useimmiten ammutaan alas. Valitettavan harvoin suhtaudutaan uteliaasti ja mietitään, miten ideasta saisi jalostettua paremman.
Tämän on saanut kokea kantapään kautta mm. Mikael Jungner (sd.). Kun muut tuottavat yhden idean, Mikael heittää samassa ajassa lukuisia. Sadan idean joukosta löytyy todennäköisemmin edes yksi hyvä kuin että jonkun toisen ainokainen idea osoittautuu hyväksi.
Asa ideoista on väistämättä huteja. Esimerkiksi vähän aikaa sitten Mikael ehdotti pääkaupunkiseudun ulkopuolisille kansanedustajille määrärahaa, jonka avulla he voisivat tuoda perheensä välillä Helsinkiin.
Ajatus on monesta syystä huono. Mutta Mikael sentään toi keskustelun tuoreen idean. Kuinka monta avausta alasampujat tarjosivat?
Viime kaupunginvaltuuston kokouksessa Tampereella kokeilin itse hölmön idean esittämistä. Hallinnon keventämisen keskellä ehdotin uuden hallintovirkahenkilön palkkaamista!
Henkilöllä olisi tasan yksi tehtävä: seurata muiden kuntien ratkaisuja. Kun hän huomaisi jossain toisessa kunnassa lupaavan tavan tehdä asioita paremmin, hän rientäisi viivana oikeaan kaupungin yksikköön.
Siellä hän esittäisi pari yksinkertaista kysymystä: Onko tämä ratkaisu jo Tampereella käytössä? Jos ei, miten se saadaan käyttöön mahdollisimman pian? Tai jos ratkaisu ei sellaisenaan sovi tänne, miten siitä saisi kehiteltyä meille sopivan?
Toki hyviä käytäntöjä yritetään levittää nykyäänkin. Muun työn ja kiireen ohessa kehittäminen voi kuitenkin hautautua odottamaan parempaa hetkeä. Sitä ei välttämättä koskaan tule.
Ratkaisun hinta olisi yhden ihmisen palkka. Vertailun vuoksi: Tampereen kaupungilla on runsaat 14 000 työntekijää. Jos henkilö onnistuisi nopeuttamaan parhaiden ratkaisujen leviämistä edes hiukan, hän maksaisi palkkansa takaisin moninkertaisesti.
Tässä teille hölmö idea. Sen voi nyt ampua alas.
Tai sitten voi esittää uuden, paremman.
Oras Tynkkynen
One Response
Ideoinnin ja erityisesti oppimisen soi olevan monessa mukana. Mm terveyskeskus voisi pyytää lääkärillä käynneeltä parin viikon viivellä miten diagnoosi onnistu. Suurempi syventyminen yksittäisiin vastauksiin keskittyminen voisi olla virhe, mutta suuremmat suuntaviivat voisivat tarjota oppimisen mahdollisuuksia.
Ongelmana tossa on tietty tietojärjestelmien hintalappu. Tällästä input kenttä kyselyä ei taida miljoonalla eurolla terveydenhoitopuolella saada.