Julkaistu Sitran blogissa.

Syitä päätöksenteon lyhytnäköisyyteen ja keinoja vahvistaa tulevaisuuspolitiikkaa on lukuisia. Mitä Suomi voisi tehdä, jotta päätöksissä pidettäisiin paremmin tulevien sukupolvien puolia?

Kansainvälisessä vertailussa Suomi pärjää jo varsin hyvin – paremmin kuin tiedostammekaan. Voi jopa väittää, että monilla perusteilla maamme tulevaisuuspolitiikka keikkuu maailman kärjessä.

Suomessa on vahvaa tulevaisuusosaamista. Ennakointia harjoitetaan niin valtioneuvoston kansliassa, Sitrassa kuin esimerkiksi maakuntaliitoissa, tulevaisuudentutkimusta mm. Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuskeskuksessa.

Hallitus laatii kerran vaalikaudessa tulevaisuusselonteon, joka luotaa keskeisiä pitkän aikavälin näkymiä. Yhteiskunnallinen keskustelu selonteon ympärillä lisää tietoisuutta tulevaisuuden haasteista.

Suomen perustuslaissa ei puhuta suoraan tulevista sukupolvista. Pykälässä 20 viitataan kuitenkin yhteen keskeiseen lohkoon, ympäristön varjelemiseen jälkeemme tuleville: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.”

Päätöksenteon tukena on asiantuntemusta mm. VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen kaltaisissa sektoritutkimuslaitoksissa. Sain olla valmistelemassa riippumattomista asiantuntijoista koostuvaa ilmastopaneelia, ja talouspolitiikassa vastaavanlaista roolia harjoittaa talouspolitiikan arviointineuvosto.

Nuoret ovat menestyneet politiikassa kansainvälisessä vertailussa melko hyvin. Kokemukseni Suomen nuorimpana kansanedustajana viittaavat siihen, että iäkkäämmät poliitikot kohtelevat nuoria työtovereitaan asiallisesti.

Maailman mitassa harvinaislaatuinen ratkaisu on eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Se kokoaa kansanedustajia yli puoluerajojen pohtimaan tulevaisuushaasteita ja hakemaan niihin ratkaisuja. Valiokunta toimii eräänlaisena eduskunnan ajatuspajana.

Pohja on siis jo varsin hyvä. Suomessakin tulevaisuussuuntautuneisuutta voi edelleen vahvistaa monin tavoin. Mainitsen kolme esimerkkiä:

1. Ensinnäkin seuraavan kerran perustuslakia uudistettaessa on paikallaan kirjata lain tasolle tulevien sukupolvien oikeudet. Mallia voi ottaa vertailukelpoisista maista, jotka ovat näin jo tehneet.
2. Toiseksi seuraavan hallituksen kannattaa sujauttaa jonkun ministerin salkkuun tulevaisuusnäkökulma Ruotsin tapaan. Tulevaisuusministerin vastuulla voivat olla ennakointi ja tulevaisuusselonteko. Ministerin tehtävä voisi olla myös muistuttaa tulevaisuusnäkökulmasta kaikessa päätöksenteossa – samalla tapaa kuin vaikka työministeri vahtii työllisyyttä ja kulttuuriministeri kulttuuria.
3. Kolmanneksi Suomen kannattaa Unkarin ja Israelin tapaan nimittää riippumaton tulevaisuusvaltuutettu. Mallia voi hakea lapsiasia- ja tasa-arvovaltuutetuista. Tulevaisuusvaltuutetulle tulisi antaa myös mahdollisuus tehdä aloitteita lainsäädännöstä.

Suomi on vaivihkaa kivunnut joissakin suhteissa tulevaisuuspolitiikan kansainväliseen kärkeen. Uusilla työkaluilla voimme varmistaa asemamme tiennäyttäjänä.