Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole pääasiassa tekninen ongelma. Valtaosa päästöjen vähentämiseen lähivuosikymmeninä tarvittavasta teknologiasta on jo markkinoilla tai tulossa pian.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole ensisijaisesti myöskään taloudellinen ongelma. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että päästöjä voidaan vähentää kestävälle tasolle kohtuullisin kustannuksin.

Kööpenhaminan suurin haaste on sopia reilusta tavasta jakaa päästövelvoitteet maailman maiden kesken. Siis kuka tekee mitä ja milloin – ja kuka maksaa laskun.

Jos ilmastotalkoisiin onnistutaan kehittämään reilu työnjako, kaikki voidaan saada mukaan. Jos taas kaikki ovat mukana, yksittäiset maat uskaltavat tehdä enemmän ilman pelkoa, että jää yksin. Kaikki voittavat.

Siksi velvoitteenjako maiden välillä on ilmastoneuvottelujen ydinkysymys. Alan konkaritutkijat hollantilainen Michel den Elzen ja saksalainen Niklas Höhne puhuivat teemasta tänään vetämässäni VTT:n tilaisuudessa Kööpenhaminassa.

Höhne ja den Elzen ovat tarkastelleet tukkua erilaisia kriteereitä velvoitteenjaosta. Päästötavoitteita voi jyvittää maiden välille esimerkiksi niin, että päästövähennysten kustannukset ovat kaikissa maissa yhtäläiset tai että kustannusten osuus maan bruttokansantuotteesta on samaa tasoa.

Tavoitteeksi voi myös asettaa, että maiden päästötaso asukasta kohti lähenee vaiheittain toisiaan tai että runsaspäästöiset taloudet vähentävät eniten. Eri kriteereitä voi myös yhdistellä monin tavoin.

Objektiivisilla kriteereillä arvioiden teollisuusmaista käytännössä vain Norja, Sveitsi ja Japani ovat jo oikealla tiellä. Maat yltävät nykyisillä tarjouksillaan haarukkaan, joka olisi ilmastokriisin välttämiseksi riittävä ja samaan aikaan globaalin työnjaon kannalta eri kriteereillä reilu.

EU:lla on mahdollisuus yltää reilulle tasolle, jos se tiukentaa vähennystavoitettaan 30 prosenttiin. Myös Australian ja Uuden-Seelannin tavoitteiden tiukempi laita riittäisi.

Sen sijaan paljon puhuttu Yhdysvaltain tarjous ei vielä piisaa tavoitetasoon. Kanada on esityksellään lohduttoman kaukana siitä millään kriteerillä laskettuna.

Heikoin suoritus on kuitenkin Venäjällä ja Ukrainalla: niiden päästötavoitteet ovat korkeammat kuin mikä toteutuisi, vaikka maat eivät laittaisi tikkua ristiin päästöjen vähentämiseksi. Joku ilkeämielinen voisi väittää, että tuskin laittavatkaan.

Tutkijoiden kehittämät mittarit ovat hyödyllisiä arvioitaessa, ovatko maiden tarjoukset riittäviä ja reiluja. Vertailua voi tehdä jokainen kätevästi osoitteessa www.climateactiontracker.org.

Oras Tynkkynen bloggaa Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Lisää Kööpenhamina-aiheista materiaalia osoitteesta www.vihreat.fi/cop15.