Vihreät hävisi eduskuntavaalit, sen verran on selvää. Tappion suuruus sen sijaan riippuu tarkastelukulmasta.
Rajuimmalta pudotus näyttää tarkasteltaessa kansanedustajapaikkojen määrää. Viime vaalien 15 paikasta tiputtiin 10:een, siis notkahdusta peräti kolmannes. Suunnilleen yhtä suureen pudotukseen ylsi vain keskusta.
Kannatusluvuissa tilanne näyttää tasaisemmalta. Vaaleissa eduskuntapuolueista voitti vain yksi: perussuomalaiset.
Vihreiden kannatus laski 1,3 prosenttiyksikköä, mikä on vähemmän kuin kokoomuksella (-1,9 %), demareilla (-2,3 %) saatikka keskustalla (-7,3 %). Vasemmistoliitolla, kristillisdemokraateilla ja RKP:llä kannatuksen lasku jäi pienemmäksi, mutta laskua tuli yhtä kaikki.
Kiinnostavaa on kuitenkin tarkastella muutoksia äänimäärissä. Näissä vaaleissa Vihreät sai vajaat 22 000 ääntä vähemmän kuin neljä vuotta sitten.
Yhdeksän prosentin pudotus äänisaaliissa merkitsi siis kolmanneksen pudotusta edustajapaikkoihin. Miten tämä on mahdollista?
Pääasiallisia syitä on kaksi. Ensinnäkin äänestysprosentti nousi – ja noususta valtaosa näyttää kanavoituneen perussuomalaisille. Melko maltillinen pudotus äänimäärässä muuttui siis kohtuullisen kokoiseksi laskuksi kannatusprosentissa.
Romahduksesta edustajapaikoissa käy taas kiittäminen vaalijärjestelmäämme. Esimerkiksi demarien 2,3 prosenttiyksikön lasku merkitsi kolmen paikan menetystä, mutta Vihreät menetti 1,3 prosenttiyksikön pudotuksen takia viisi paikkaa.
Reilua? Ei. Demokraattista? Vielä vähemmän.
Siksi edellinen hallitus antoi vihreän oikeusministerin johdolla esityksen vaalilaista. Uudistuksen ansiosta jokainen ääni painaisi saman verran riippumatta siitä, missä päin Suomea se annetaan. Jos uusi vaalilaki olisi ollut jo voimassa, Vihreät olisi toteutuneella kannatuksella saanut 10:n sijaan 15 paikkaa.
Uutistietojen mukaan demarit haluavat kuitenkin kaataa uudistuksen. Todellista syytä vaalilain vastustukseen ei ole vaikea keksiä.
Eroja on myös puolueiden tavoissa tulkita vaalituloksia. Kokoomus on esiintynyt vaalien voittajana, vaikka se itse asiassa putosi suurimman puolueen paikalle. Demareissa taas historiallisen alhainen kannatus ja lähes sama taso perussuomalaisten kanssa on tulkittu torjuntavoitoksi.
Minusta rehellistä on sanoa, että näissä vaaleissa hävisivät kaikki muut puolueet paitsi perussuomalaiset.
Oras Tynkkynen
13 Responses
Kiinnostava analyysi. Vaalilain kaataminen on demarivinkkelistä ymmärrettävää, eikä taida hallituskumppaneillakaan olla mitään sitä vastaan. Mutta epädemokraattista se on.
Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa kysymys, miksi Vihreät hävisi juuri vaalipäivänä? Ennakkoäänten perusteella meillä oli kannatusluvut samassa tasossa kuntavaalien kanssa, joissa ylsimme 8,9%iin kaikista annetuista äänistä. Jotakin on tapahtunut ennakkoäänestyksen päättymisen ja vaalipäivän välissä. Jotakin, joka on saanut lähes kaikilla puolilla maata Vihreiden sympparit joko nukkumaan tai äänestämään naapuria (eikä vain yhtä naapuria, vaan naapuria laidasta laitaan).
Mikä oli se kohta, jossa me emme vakuuttaneet, mutta lähin kokkari, vassari tai demari vakuutti? Olivatko nämä sittenkin luokkavaalit, sosioekonomiset arvovaalit, joissa ihmiset äänestivät selkeästi oikea-vasen -akselille asemoituneita puolueita – ja perussuomalaisia.
Keski-Suomessa tappio oli 255 ääntä verrattuna edellisiin eduskuntavaaleihin. Voi siis aivan rauhassa sanoa että pidimme äänestäjämme. Se vain ei nyt riittänyt vaan olisi pitänyt vakuuttaa uusia äänestäjiä.
Minuakin ihmetytti varsinaisen vaalipäivän heikkous. Itse pääsin kampanjoimaan täysipainoisesti vasta viimeisen viikon ja viestit olivat kannustavia ja ilmapiiri hyvä. Odotin enemmän, etenkin itseltäni vaikka sainkin ilmeisesti suurimman pottini vasta varsinaisena vaalipäivänä.
tsemppiä vaikeaan työhön uuden vaalilain puolesta
Iso Vihreä Mies
Hanin kommenttiin jo ilmi tulleita asioita:
– Moni äänesti taktisesti SDP:tä, Kokoomusta ja RKP:tä Vihreiden sijaan koska halusi suojautua näin Perussuomalaisia.
– Moni erityisesti nuori äänestäjä äänesti erityisesti Helsingissä ja Turussa Vasemmistoliittoa Vihreiden sijaan Vasemmistoliiton punavihreän kampanjan vuoksi.
– Moni “tuulen mukana” menevä nuori äänestäjä äänesti meidän sijaamme Perussuomalaisia.
– Vaalipäivä oli Palmusunnuntai.
Kolmesta viime pointista kertoo hyvin se, että Nummen koululla Turussa meidän ääniosuutemme putosi näin: 2007 34,3% -> 2011 22,9%.
Vaalilaki on tietysti pienten puolueiden näkökulmasta iso ongelma. Sen muuttamiseksi olisi tehtävä lujasti töitä, niin kuin on tietysti tehtykin. Valitettavasti vaalilain muuttamisen näkökulmasta uuden eduskunnan kannatus ei ole kehuttava.
Vaalilaki on kuitenkin sivuseikka mietittäessä syitä puolueen vaalitappioon. Tarkoitan, että säännöt ovat samat kaikille, eikä vaalilain kritisointi sellaisenaan tarjoa eväitä vihreille seuraavien vaalien voittamiseksi. (Paitsi siinä rajatussa mielessä, että vaalilakia täytyy muuttaa, mutta se on toinen asia.)
Mikon pointseissa pistää silmään se, ettei siinä mainita, miksi ihmiset äänestäisivät muita pieniä puolueita (RKP tai Vassarit) “suojautuakseen” perussuomalaisilta? MItä järkeä sellaisessa on?
Ylipäätään näissä pointseissa minua mietityttää se, ettei niissä osoiteta sormella vihreitä itseään. Miten näiden pointsien perusteella vihreiden tulisi muuttaa politiikkaansa tai viestittämistään välttääkseen vastaavat tappiot jatkossa? Pitäisikö vihreiden pitää huolta siitä, että vaalipäivänä ei olisi sellainen pyhä, joka häiritsee vihreiden äänestäjiä?
Nyt kannattaisi paremminkin pohtia sitä, miksi viihreiden neljän vuoden aika hallituksessa ei ole ollut vakuuttavaa. Vaalilakiin keskittyminen ei ole nyt oleellista, vaikka sekin on hyvä saada hoidetuksi.
Hallituksessa vihreät ovat olleet hämmästyttävän näkymättömissä. Änestäjien luottamus pitää ansaita. Saksassa vihreät voittivat ydinvoimasta nousseen huolen vuoksi. Suomessa äänestäjät eivät luottaneet vihreiden tahtotilaan energiakysymysten hoidossa. En muuten minäkään.
Jäin myös kaipaamaan järeää kannanottoa GMO kysymyksessä, mikä tulee olemaan kohtalon kysymys suomalaiselle maaseudulle ja maataloudelle.
Muissakin ympäristöpuolueelle tärkeissä kysymyksissä selkeitä kannanottoja sai vain arvailla.
Ehkä vihreät ei olekaan ympäristöpuolue? Painotukset ovatkin muualla?
Järkytyin suuresti, kun ystäväni, joka on vuosia äänestänyt vihreitä, ilmoitti olevansa niin pettynyt, että äänestäisi perussuomalaisia näissä vaaleissa.
Suomessa olisi ollut Saksan tavoin luopa odottaa vaalivoittoa, siksi Oras, sinun kertomasi tappio prosenteissa ei todellisuudessa kuvaa mitään.
Nyt:” VIESTI SELVÄKSI” ja kohti uusia vaaleja.
Ymmärtääkseni vaaliajankohdan siirtämisessä vihreällä oikeusministerillä Tuija Braxilla oli keskeinen asema virkansa puolesta.
Nico Holmberg (21.4.2011 klo 14:20)
“Keski-Suomessa tappio oli 255 ääntä verrattuna edellisiin eduskuntavaaleihin. Voi siis aivan rauhassa sanoa että pidimme äänestäjämme.”
Emme pitäneet. Kommentoin asiaa jo osaan II. Keski-Suomessa me mentimme vanhoja äänestäjiä vassareille ja nuoret töitä tehneet ehdokkaat hankkivat uusia äänestäjiä.
Uudenmaan vihreiden listakeskusteluissa käytiin varsin vilkasta rakentavaa keskustelua siitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Omat näkemykset RKP äänistä perustuvat PS:n generoimaan pakkoruotsidebattiin, joka sai nukkuvia perusruotsinkielisiä vaaliuurnille yhä enemmän. Vassariäänestäjät ovat monet varsin lähisukuisia vihreille arvoille ja mm. tämä “suurkaupunkilaisälykkö”- mielikuva sekä kampanjan muutamat sivujuonteet varsinkin loppusuoralla vaikuttivat varmaan äänisiirtymään vassareille. Tosin on kyllä aina aika uskaliasta lähteä tekemään etädiagnoosia siitä että joku siirtyy jostakin jonnekin. Useimmathan tekevät vaalipäätöksensä viimeisenä päivänä ihan jonkun pelkän minimaalisen mutta heille merkityksellisen myönteisen viestin perusteella- eikä toista vastaan.
Moro.
Äänestin aikoinaan skdl;lää sitten vaihdoin vihreisiin,,ja vaihdon syy oli yksinkertaisesti muutama asia;
– yksilön vapaus
– suvaitsevaisuus
– globaali ajattelu
– luonnon suojelu ihmistä varten ja myös luontoa
Vihreät teki selkeän kannaoton olemalla hallituksessa ja hyväksyi ydinvoimaluvat, eli Suomen vihreä liike on menettänyt statuksensa luonnonsuojelun vartijana.
En enää äänestänyt vihreitä yksinkertaisesti siitä syystä että;
Vihreät oli hallituksessa ja näin ollen sitoutuivat ydinvoimapäätökseen hallituksen jäsenenä.
Mikä suuri Mokien moka jota on vaikea enää korjata,,aikaa kun ei saa takaisin,,. :(
Vihreät hävisi,,myös itsensä möivät,,se on Totuus.
Erkka: Joo, omiin arvioihini tappion syistä ja puutteista Vihreiden toiminnassa palaan myöhemmissä blogeissa. Ajattelin vain, että syihin kannattaa edetää perkaamalla ensin tarkemmin vaalitulosta.
Jukka: Paljon kuulee kritiikkiä siitä, että Vihreät ei näkynyt tarpeeksi tässä tai tuossa asiassa. Olen samaa mieltä siitä, että mielellämme olisimme saaneet enemmän huomiota mediassa :)
Mediassa näkyminen vain ei ole yksin omissa käsissämme. Esimerkiksi ympäristöteemoista olemme pitäneet todella paljon meteliä, mutta se nyt vain on aihe, joka politiikan toimittajia ei yleensä kiinnosta juuri lainkaan.
Saksassa tilanne on toki aika monessa suhteessa toinen kuin Suomessa. Ilmeisin ero on se, että Suomessa Vihreillä on takana raskas hallituskausi, Saksassa pitkä taival oppositiossa. Saksassakin muuten Vihreät on välillä pudonnut reippaasti – ja noussut sitten uudelleen nykyiseen asemaansa.
Hessu: Vihreät ei toki missään vaiheessa hyväksynyt ydinvoimalupia tai sitoutunut hallituksen ydinvoimapäätökseen. Päinvastoin äänestimme ydinvoimaloita vastaan kaikissa päätöksenteon vaiheissa.
Vihreät oli itse asiassa ainoa puolue, joka äänesti yksimielisesti ydinvoimaa vastaan. Vasemmistoliitossakin oli kansanedustajia, jotka tukivat uusia ydinvoimaloita.
Itse arvioin, että teimme ydinvoimaa vastaan kaiken voitavamme silloisissa oloissa ja silloisilla tiedoilla. Kysymykseen siitä, olisiko kaikesta huolimatta pitänyt lähteä hallituksesta, palaan vähän myöhemmin.
Saksassa mm. ay-liike tukee voimakkaasti ja julkisesti ilmastonsuojelua ja esimerkiksi panostuksia uusiutuvaan energiaan, koska ne luovat ja ovat luoneet työpaikkoja.
Suomessa ay-liike tekee Timo Soinille ilmasto-ohjelman, jossa kritisoidaan ilmastotiedettä ja käytännössä halutaan Suomen irtautuvan ilmastonsuojelusta.
On selvää, että näissä kahdessa maassa maaperä kampanjoinnille vaikka vihreän talouden puolesta on ihan erilainen.
(Esimerkki on tarkoituksella kärjistävä. Moni muukin asia vaikuttaa Saksassa ympäristölle myönteiseen asenteeseen. Suomessakin SAK ja Akava itse asiassa muodollisesti tukevat ilmaston suojelemista ja siitä saatavia työpaikkoja. Mutta monikohan sen viestin on kuullut?)