Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa toimii tällä hetkellä useita niin sanottuja vaihtopiirejä. Vaihtopiireissä niiden jäsenet voivat ostaa ja myydä toisiltaan tavaroita ja palveluita pienessä mittakaavassa.
Vaihtopiirin työskentely muistuttaa läheisesti perinteistä suomalaista sukulais-, ystävys- ja naapuriapua, talkootyötä sekä kirpputoritoimintaa. Vaihtopiirien olennaiset erot naapuriapuun ja talkootyöhön ovat jäsentyneempi kirjanpito avusta sekä laajemman ihmisjoukon tuominen vastavuoroisen avun piiriin. Ihmisten keskinäinen, vastavuoroinen auttaminen on keskeinen osa yhteiskuntamme toimintaa ja eetosta siinä missä rahataloudessa tapahtuva vaihdantakin. Perinteinen talkootyö on Suomessa katsottu eräin rajoituksin verottomaksi.
Vaihtopiireissä ei käytetä tavanomaista valuuttaa, vaan omaa paikallisrahaa, jolla mitataan avun vastavuoroisuutta. Paikallisraha on käytännössä olemassa vain vaihtopiirin omassa kirjanpidossa, eikä sitä voi vaihtaa muihin valuuttoihin. Kun joku vaihtopiirin jäsen myy tavaran tai palvelun, hänelle kertyy kyseistä paikallisvaluuttaa, jolla hän voi taas itse ostaa tavaraa tai palveluja muualta vaihtopiiristä. Yksi yleinen käytäntö vaihtopiireissä on se, että yksi tunti tehtyä työtä vastaa yhtä valuuttayksikköä.
Vaihtopiirien päämääriä ovat muun muassa yhteisön aktivoiminen, paikallisten palvelujen käytön lisääminen ja tarpeettomiksi käyneiden tavaroiden saaminen hyötykäyttöön. Vaihtopiirit lisäävät myös esimerkiksi työttömien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien mahdollisuuksia oma-aloitteiseen, hyödylliseen toimintaan. Tällainen aktiivisuus voi ylläpitää ja lisätä työttömien työkykyä ja työmarkkinavalmiuksia. Vaihtopiireissä palveluja ja tavaroita voivat hankkia myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole niihin varaa yksityisillä markkinoilla.
Hallitusohjelman mukaan suomalainen yhteiskunta perustuu ahkeruudelle, työn ja yrittäjyyden kunnioittamiselle, tasa-arvolle, yhteisvastuulle sekä toisistamme välittämiselle. Hallitusohjelma tähtää myös siihen, että ihmisten omaa vastuuta itsestään, perheistään ja yhteisöistään tuetaan. Vaihtopiirien voi katsoa edustavan tällaista kannatettavaa toimeliaisuutta.
Vaihtopiireissä toimivat henkilöt ovat yrittäneet saada selvyyttä niissä tehdyn työn verotuksesta. Verottaja on vastannut muun muassa, että vaihtopiirin valuutta on verotettavaa tuloa, paitsi jos se katsotaan lupaukseksi naapuriavusta. Riittävän yksiselitteistä kantaa verottajalta on ollut vaikea saada. Epäselvyys työn verollisuudesta ja asian selvittämisen työläys lisäävät vaihtopiirien toiminnan epävarmuutta ja nostavat kynnystä liittyä vaihtopiireihin.
Jos jokin osa vaihtopiirien toiminnasta todella katsottaisiin jossain teoreettisessa tilanteessa verolliseksi, kyse olisi todennäköisesti verraten pienestä verotuotosta. Tätä tuottoa on syytä verrata sekä siihen aikaan, joka verottajalta ja verotettavilta kuluu asian selvittämiseen, että vaihtopiirien työstä saatavaan hyötyyn.
On epätodennäköistä, että yksityishenkilöiden keskinäisen pienimittaisen avunannon katsominen verottomaksi vaihtopiireissä johtaisi veronkierron helpottumiseen, veropohjan laajamittaiseen rapautumiseen tai harmaan talouden kasvuun. Jos työtä jää vaihtopiireissä verotuksen epäselvyyden vuoksi tekemättä, se ei usein korvaudu rahatalouden piirissä olevalla verollisella työllä, vaan osa työstä jää kokonaan tekemättä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vaihtopiirien toimintaa koskevien verosäädösten ja -ohjeiden selkeyttämiseksi?
Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2011
Oras Tynkkynen /vihr
Ministerin vastaus
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Lähtökohtana Suomen verojärjestelmässä on, että työsuorituksesta saatu rahanarvoinen vastike on veronalaista tuloa riippumatta siitä saadaanko vastike rahana, tavarana tai vastapalveluksena. Vastikkeen verotettavana arvona pidetään käypää arvoa eli sitä, mitä työstä saatu palvelus tai tavara maksaisi ulkopuoliselta ostettuna. Perinteinen naapuriapu ja talkootyö jäävät kuitenkin verotuksen ulkopuolelle. Perinteinen talkootyö on vastikkeetonta työtä, joka perustuu esimerkiksi ystävyys- tai sukulaisuussuhteeseen. Perinteinen talkootyö ei myöskään edellytä erityistä ammattitaitoa tai pätevyyttä. Verolainsäädännössä ei ole erityistä talkootyön määritelmää, vaan asia arvioidaan kokonaisuutena tapauskohtaisesti. Verohallinto on antanut ohjeen talkootyön verotuksesta, mikä on saatavilla Verohallinnon internet-sivuilla.
Lähtökohtaisesti vaihtotyö ei ole verotonta talkootyötä. Sillä, että työsuoritukset kuitataan keskenään, ei vältytä verotukselta. Kysymyksessä mainituissa vaihtopiireissä voi kuitenkin esiintyä hyvin monenlaisia työsuorituksia. Vaihtopiirissä tehdyn työn verotuskohtelu riippuukin siitä, voidaanko se tulkita tavanomaiseksi naapuriavuksi tai talkootyöksi. Sellaista voi olla lähinnä työ, joka on satunnaista ja vähäistä ja joka ei vaadi erityistä ammattitaitoa. Vaihtopiirien verotuskohtelu on ollut esillä Verohallinnossa ja Verohallinnon on tarkoitus antaa lähiaikoina asiasta täydentävää ohjausta.
Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 2011
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen
