Varsovan ilmastokokous päättyi reippaasti vuorokauden yliajalla lauantaina illasta. Neuvottelujen loppumetreille mahtui syyttelyä, draamaa ja iltalypsyä, mutta sopu syntyi lopulta.
Suurimpiin saavutuksiin kuului se, että tropiikin metsäkatoa suitsivan REDD+-työkalun säännöistä saatiin päätettyä – vuosien väännön jälkeen. Kun puitteet ovat nyt kunnossa, päästään keskittymään käytännön työhön metsäkadon pysäyttämiseksi.
Maltillista edistystä nähtiin myös rahoituksessa. Ilmastonmuutokseen sopeutumista tukevan adaptaatiorahaston keräystavoite, sata miljoonaa dollaria, tuli täyteen. Kehitysmaita ilmastotyössä auttava vihreä ilmastorahasto saatiin valmiiksi rahoittamaan hankkeita. Lisäksi jo Kööpenhaminan kokouksessa 2009 hiertäneessä kehitysmaiden päästötoimien syynäämisessä päästiin eteenpäin.
Kehitysmaiden vaatimuslistalla oli uusi työkalu ilmastonmuutoksen tuhojen korjaamiseen (loss and damage). Varsovan nimeä kantava mekanismi perustettiinkin avuksi tähän savottaan, vaikka liikkeelle lähdetään hallinnollisin ja teknisin askelin.
Isoin vääntö käytiin kuitenkin evästyksestä neuvotteluille matkalla kohti ratkaisevaa Pariisin ilmastokokousta 2015. Eniten hiersi se, millä sanankäänteillä maita kehotetaan ilmoittamaan ehdotuksensa 2020 jälkeisistä päästötoimista ja millä aikataululla.
Päätöksessä linjataan, että maiden pitää nyt valmistella ”aikomansa kansallisesti määritellyt toimet” osaksi tulevaa ilmastosopimusta. Toimet pitää tuoda pöytään ”hyvissä ajoin ennen” Pariisin kokousta – ja jo vuoden 2015 ensimmäiseen neljännekseen mennessä niiltä mailta, jotka ”siihen ovat valmiita”.
Seuraavassa ilmastokokouksessa Limassa 2014 linjataan tarkemmin siitä, miten toimet pitää ilmoittaa, jotta niitä pystytään arvioimaan ja vertaamaan. Toimia odotetaan kaikilta mailta – nyt siis myös kehitysmailta.
Millaiset eväät Pariisin-reissulle sitten Varsovasta saatiin? Valitettavasti melko laihat.
Kaikkien maiden pitää esittää omia päästötoimia (contributions), mutta kehitysmaiden vaatimuksesta sana ”sitoumus” (commitment) kuohittiin tekstistä loppumetreillä. Prosessi arvioida ja tarvittaessa tiukentaa toimia puuttuu. Kahden seuraavan vuoden aikana voi vielä tulla kova kiire – ja hoppu taas vaikeuttaa sovun saamista Pariisissa.
Köykäiselläkin eväspaketilla pääsee toki matkan alkuun. Eväsvarantoa pitää kuitenkin täydentää matkan varrella, jotta selviää perille asti.
Onneksi tähän tarjoutuu tilaisuuksia. Neuvotteluja jatketaan virkahenkilötasolla jo maaliskuussa, ja kesällä mukana ovat myös ministerit. Syyskuussa YK:n pääsihteeri isännöi valtionpäämiestason huippukokousta.
Samalla EU valmistelee omia ilmasto- ja energiatavoitteitaan vuodelle 2030. Mitä kunnianhimoisempia ja uskottavampia tavoitteet ovat, sitä helpompi unionin on kansainvälisissä neuvottelupöydissä hieroa ilmastosopua.
Oras Tynkkynen
