WikiLeaks-sivusto vuoti sunnuntaina medialle valtavan määrän Yhdysvaltain salaisia asiakirjoja. Aiemmin avoimuuden nimiin diplomatiassa vannonut ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) riensi tuomitsemaan tietovuodot ”vastenmielisenä”. Hänen mukaansa kansainvälinen yhteisö ei ole tuominnut vuotojen sisältöä, vaan tavan, jolla ne on vuodettu ulos.

Ehkä vähän kannattaisi huolestua myös sisällöstä.

Lehtitietojen mukaan vuodetut asiakirjat paljastavat, että Yhdysvaltojen diplomaatteja on kehotettu urkkimaan mm. YK:n virkahenkilöiden biometrisiä tunnisteita ja lentoyhtiöiden kanta-asiakasnumeroita. Diplomaatit ovat käyneet myös kyseenalaista kauppaa Guantanamo-vankien sijoittamisella Eurooppaan.

Tällaiset toimintatavat eivät kuulu hyväksyttävään diplomatiaan.

Tietovuotoa on moitittu varkaudeksi, joka vaarantaa sivullisten yksityisyyden suojan. Asiakirjavuodot voivatkin uhata esimerkiksi ihmisoikeusaktivistien turvallisuutta, ellei heidän tietojaan poisteta dokumenteista.

Guardian-lehden mukaan tiedotusvälineet ja WikiLeaks kävivät kuitenkin neuvotteluita siitä, mitä tietoja voidaan paljastaa vaarantamatta sivullisten yksityisyyttä tai turvallisuutta. Mukana ei ole salaisimpia, varsinaisen tiedustelupalvelun asiakirjoja.

Yhdysvaltain kongressin republikaaninen jäsen Peter King ehätti kysymään, pitäisikö WikiLeaks julistaa terroristijärjestöksi. Viestintuojaa, tässä tapauksessa WikiLeaksiä, ei kuitenkaan kannata ampua. Pahin vika on viestissä: laskelmoivassa ja keinoja kaihtamattomassa ulkopolitiikassa.

Olisi naiivia kuvitella, että Yhdysvallat on ainoa maa, joka yhdistää diplomatiaan urkintaa. Ihmisoikeuksien kannalta voisi toivoa, että esimerkiksi Kiinan hallinnossa tapahtuisi samanlainen vuoto.