Pidempi versio kirjoituksesta on julkaistu kolumnina Ilkassa 15.10.2013.
Herkkä ja karu Arktis on viime viikkoina hallinnut otsikoita. Hyvä niin: pohjoisella napa-alueella sekä mahdollisuudet että uhkat ovat suuria meille suomalaisille ja koko maailmalle.
Ilmaston lämpeneminen tekee napa-alueista aiempaa saavutettavampia ja houkuttelevampia. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreen raportin mukaan monivuotinen pohjoinen napajää on huvennut noin kolmen Suomen pinta-alan verran vuosikymmentä kohti.
Arktikselle ei kuitenkaan kannata lähteä seikkailemaan takki auki. Lämpenemisestä huolimatta olot alueilla ovat edelleen ankarat. Haverien riski on suuri ja apu kaukana.
Napa-alueiden luonto on poikkeuksellisen herkkä. Tuhannet eliölajit – ja pohjoisen alkuperäiskansat – ovat suoraan riippuvaisia ympäristöstä.
Suomalaisten on helppo ymmärtää pohjoisen herkkyys, koska meillä on omakohtaisia kokemuksia Tunturi-Lapista. Jos hitaasti kasvavan jängän tärvelee, toipumisessa kestää lohduttoman pitkään.
Puhtaan itsekkäästä näkökulmasta alueilla seikkailemiseen liittyy myös valtavia taloudellisia riskejä.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla varoitti keväällä 2012, että valtio-omisteinen Arctia Shipping voi joutua korvaamaan onnettomuuden kustannukset koko omaisuudellaan. Pahimmassa tapauksessa omistaja eli viime kädessä me veronmaksajat voisimme joutua vastaamaan arktisten seikkailujen riskeistä.
Onneksi meidän ei tarvitse valita ympäristön ja talouden välillä. Jos toimimme fiksusti, Arktis voi tuoda Suomeen työpaikkoja ja vientituloja ilman, että haitat kertyvät ympäristölle (tai veronmaksajille).
Suomalaiselle osaamiselle on napa-alueilla käyttöä niin logistiikassa, rakentamisessa kuin matkailussa. Hallituksen hiljattain hyväksymä arktinen strategia mainitsee mahdollisina aloina myös mm. vesi- ja jätehuollon, sääpalvelut, energiatehokkuuden sekä informaatioteknologian.
Jos Koillisväylä aukeaa vakituiseen käyttöön, kuljetusmatkat Itä-Aasian markkinoille lyhenevät olennaisesti. Harkiten ja luontoa kunnioittaen toteutettuna kaivoksetkin voivat pohjoisille alueille sopia.
Sen sijaan valtion ei kannata lähettää kokonaan omistamiaan yhtiöitä avittamaan Arktiksen öljyn ja maakaasun tonkimista. Haitat ja riskit ylittänevät hyödyt selvästi.
Jos ilmastokriisi halutaan todella taltuttaa, meidän pitää jättää valtaosa jo tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista maan poveen. Tässä tilanteessa uusien öljylähteiden avaaminen maailman herkimpiin kuuluvassa ympäristössä olisi vain lyhytnäköistä ja pöhköä.
3 Responses
Vielä lyhytnäköisempää ja pöhköä on teidän de rödän politiikka…
Iso raha on jo sitoutunut, ja sitoutumassa lisää, öljyn ja kaasun tuottamiseen Arktikseltakin, niin mitäs jos lopettaisitte uskottelun, että tässä kävisi jotenkin hyvin? Jos Suomikin rahoittaa itseään jatkossa hyötymällä tuosta toiminnasta, niin se on pelkkää petosta.
Muutenkin näyttää siltä, että vihreät eivät ole vakavissaan ja Saarelankin pointti menee osalta täysin ohi. Oikeastaan häpeällistä arvostella GP:n toimintaa, kun vihreät eivät itse kykene tuomaan mitään edes keskusteluun. Poliittisen ytimen ulkopuolelta on pakko protestoida vastaan, kun poliittinen systeemi ei ota asioita vakavissaan. Firmat kyllä tuhoavat tulevaisuuden, mutta sitten vihreistäkin arvostellaan niitä, jotka yrittävät herättää huomion siihen, että ne firmat todellakin tuhoavat tulevaisuuden. Kummalla puolella te nyt sitten haluatte olla? Ei riitä pikkuinen viherryttäminen, jos toiminta on jo lähtökohtaisesti kestämätöntä.
Ennen olin harmissani kun vihreiden kannatus ei lähtenyt kasvuun, mutta jos kunnianhimo ja vihreiden analyysi tilanteesta on tällainen, niin mikään ei menisi parempaan suuntaan, vaikka sitä kannatusta olisi enemmänkin. Maapallo olisi yhä jokaisen vuoden jälkeen huonommassa kunnossa.
Miten ihmeessä sinä Oras oikein kestät näitä kommentteja ja kansalaispalautteita jotka ovat puhdasta paskaa tekopyhiltä ihmisiltä(“kyllä mekin voidaan kun noi muutkin”), jotka eivät ole viitsineet vaivautua ottamaan vähimmissäkään määrin selvää Vihreiden, saati ympäristö-, politiikasta? Ihmettelen ja arvostan jaksamistasi.