Säiden lauhtumista on tuskin missään odotettu niin hartaasti kuin VR Oy:ssä. Paukkupakkaset ja lumipyryt ovat tänä talvena koetelleet junaliikenteen sujuvuutta pahemmin kuin aikoihin.

Matkustajat ovat kiukkuisia – ja syystä. Oman junani kahden tunnin myöhästyminen puolentoista tunnin matkalla tuntuu pieneltä sen rinnalla, että jotkin junat ovat myöhästyneet jopa seitsemän tuntia ja ihmiset ovat joutuneet odottamaan tuntikausia ulkona viimassa.

Millä vastaavia ongelmia sitten voisi vastaisuudessa ainakin vähentää, jos nyt ei välttää kokonaan?

Ensinnäkin VR Oy:n on vihdoin laitettava tiedotus kuntoon. Ei voi olla niin, että poikkeustilanteissa matkustajia pidetään toistuvasti epätietoisina.

Toiseksi asiakkaita ei voi kohdella kuin heittopusseja. Jos hommat menevät penkin alle, on matkustajilla vähimmillään oikeus odottaa lämpimissä tiloissa ja saada kuppi kuumaa.

Kolmanneksi ratoja, kalustoa ja henkilöstöä on mietittävä uusiksi siitä näkökulmasta, että junat kulkevat paremmin hankalallakin säällä. Vaunuille voidaan tarvita lisää halleja jäätymisen estämiseksi.

Lumipyryn tukkimille vaihteille tarvitaan uusia konsteja. Silloin on paikallaan harkita parempaa lämmitystä, enemmän työntekijöitä harjaamaan vaihteita lumesta, katoksia hankalimpien vaihteiden päälle tai mikä parhaiten toimiikin.

Neljänneksi rataverkon kunnossapitoon ja kehittämiseen on satsattava nykyistä enemmän. Rakentamalla lisää ohituspaikkoja ja kaksoisraiteita vähennetään järjestelmän vikaherkkyyttä.

Helsingin rautatieaseman pullonkaulan ratkaisisi ns. pisararata. Sen avulla junat voisi kiepauttaa keskustan alla suoraan takaisin matkaan sen sijaan, että niitä seisotetaan asemalla tukkimassa harvalukuisia raiteita.

Osan ongelmista voi ratkaista toimintatapoja muuttamalla. Osaan tarvitaan kuitenkin lisää rahaa.

Näinä taloudellisesti vaikeina aikoina on lievästi sanottuna haastavaa saada kaivettua kokonaan uusia resursseja ratoihin. Siksi realistisinta lienee kohdentaa nykyisiä määrärahoja uudelleen sinne, missä niitä tarvitaan kipeimmin. Tämä tarkoittaa säästämistä uusista tiehankkeista.