Suomalaisilla on paljon luovuutta ja halu auttaa. Välillä se onnistutaan tukahduttamaan byrokratialla. Suomesta on tullut tuhansien lupien maa. Yksi lannistaja on rahankeräyslupa.

Suomessa rahan kerääminen edellyttää lupaa, joka pitää anoa poliisilta. Luvan voi saada lähinnä vain rekisteröity yleishyödyllinen yhteisö, ei esimerkiksi kansalaisten vapaa liike.

Tarkoitus on hyvä: väärinkäytösten kitkeminen. Käytännössä luvista taitaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Luvilla ei ole onnistuttu estämään väärinkäytöksiä. Otsikoihin nousee säännöllisin väliajoin keräyksiä, joilla hyväuskoisilta ihmisiltä on höynäytetty rahaa.

Sen sijaan luvat hankaloittavat tunnollisesti hoidettuja keräyksiä. Anomiseen hassaantuu aikaa, päätöstä saa odottaa ja luvasta joutuu maksamaan.

Rahankeräysluvat myös työllistävät poliisia. Itse haluan poliisit mieluummin tutkimaan rikoksia ja valvomaan ihmisten turvallisuutta.

Pahimmassa tapauksessa luvitus saattaa kariuttaa hyvän hankkeen. Näin oli käydä Senja opettaa sinulle ruotsia -oppikirjalle.

Kirjan toteuttamiseen kerättiin rahoitus Kickstarter-joukkorahoituspalvelun kautta. Poliisihallitus epäili hanketta rahankeräyslain rikkomisesta. Onneksi hankkeelle löytyi rahoitus muuta kautta.

Paperien pyörittelylle on vaihtoehto. Kaikissa muissa Pohjoismaissa rahaa osataan kerätä ilman lupiakin.

Lupien sijaan rahankeräyksistä voitaisiin tehdä ilmoitus verkkorekisteriin. Sieltä viranomaiset ja kansalaiset voisivat tarkistaa keräyksestä olennaiset tiedot.

Väärinkäytösten torjumiseksi keräyksiä voidaan valvoa pistokokein ja epäilysten perusteella. Suurimmilta keräyksiltä voidaan edellyttää myös tilintarkastus.

Auttamiseen ja osallistumiseen pitää kannustaa. Rahankeräyslaki on korkea aika laittaa täysremonttiin.