Ympäristöjärjestöt julkistivat eilen tavoitteensa seuraavaan hallitusohjelmaan. Toivelistalla on tukku toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja luonnonvarojen käytön kohtuullistamiseksi. Järjestöt haluavat myös suojella Itämerta ja turvata vahvan ympäristöhallinnon.
Kuluneella hallituskaudella on edetty erityisesti ilmastopolitiikassa melko rivakasti. Toisaalta luonnonsuojelussa saavutukset ovat jääneet valitettavan laihoiksi – osin on jopa menty takapakkia. Järjestöt ovat oikeassa vaatiessaan puolueilta uutta kunnianhimoa ympäristönsuojeluun.
Vihreät on samaa mieltä useista tavoitteista. Järjestöjen tavoin mekin kannatamme esimerkiksi
- ilmastolain säätämistä päästöbudjetteineen
- turpeen energiakäytön vaiheittaista alasajoa
- ruuhkamaksujen käyttöönottoa
- luonnonsuojelun rahoituksen lisäämistä
- metsälain uudistamista kestävän metsänhoidon edistämiseksi
- kestävyyskriteerien määrittämistä bioenergialle
- ympäristön kuormitukseen kannustavien tukien karsimista
- ympäristöministeriön vahvistamista
- maatalouden ympäristötukien uudistamista
- luomuviljelyn edistämistä
Toki näkemyserojakin on. Osassa järjestöjen tavoitteista yritetään haukata liian isoa palaa.
Esimerkiksi ruuhkamaksujen käyttöönotto jo ensi vuonna olisi epärealistisen pian. Ensin pitää valita malli, säätää laki, hankkia tekniikka, tiedottaa autoilijoille, investoida joukkoliikenteeseen ja tehdä yhtä sun toista muuta, jotta maksujärjestelmä voi toimia luotettavasti ja tehokkaasti.
Vastaavasti on sinänsä hieno tavoite, että Suomi voisi olla maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta. Koska kuitenkin Malediivit pyrkii samaan vuoteen 2020 mennessä, meillä olisi kahdeksan vuotta aikaa leikata päästöjä 100 prosenttia. Tämä olisi poliittisesti, taloudellisesti ja teknisesti mahdotonta.
Kansalaisjärjestöjen tehtävä on haastaa ja kirittää päättäjiä. Niiden on myös esitettävä konkreettisia vaihtoehtoja ja uusia avauksia. Tässä ympäristöjärjestöt ovat onnistuneet.
