Mitkä ovat alueiden menestystekijöitä 2000-luvun Suomessa? Kaksi nousee yli muiden: radat ja korkeakoulut.

Kysykää vaikka, mitä Lapin yliopisto merkitsee Rovaniemelle, tai jututtakaa lahtelaisia oikoradan tärkeydestä. Kajaani antaisi varmasti mitä tahansa yliopistosta ja Forssa junaradasta.

###

Korkeakoulujen määrää ei ole enää järkevää lisätä – pikemminkin tarvitaan lisää yhteistyötä ja erikoistumista. Sen sijaan nykyisiä ratoja pitää rempata ja rakentaa kokonaan uusia.

Kiireisintä on saada kuntoon Seinäjoki–Oulu-rata, joka on koko pohjoisen Suomen elämänlanka. Siksi vihreät vaativat hankkeelle 90 miljoonaa euroa ensi ja seuraavan vuoden budjettiin.

Työtä riittää muuallakin. Nykyisiä ratoja kunnostamalla voitaisiin esimerkiksi matka Helsingistä Kuopioon saada puristettua alle kolmeen ja puoleen ja Joensuuhunkin alle neljään tuntiin.

###

Väylillä voi tehdä hyvää tai huonoa aluepolitiikkaa. Huonoa on sellainen, jossa poliitikot puskevat juuri oman alueen hankkeita kuin lipponen ydinvoimaa. Minunkin pitäisi tärvätä työaikaani jokaisen Pirkanmaan kinttupolun nelikaistaistamiseen silkasta heimoaatteesta.

Tämä on nollasummapeliä – vähän kuin köydenvetoa, jossa vedetään yhtä aikaa tusinaan suuntaan. Veronmaksajien rahat kipataan sinne, missä on eniten muskeleita tai röyhkeimmät lobbarit.

Hyvää aluepolitiikkaa on sellainen, jossa hankkeita edistetään sen mukaan, missä niillä saadaan eniten hyvää aikaiseksi. Joskus voittaa oma alue, mutta aika usein parempia hankkeita on muualla.

###

Kaikki puolueet sanovat kannattavansa ratojen rahoitusta – ja kaikki hallitukset väristä riippumatta alirahoittavat ratahankkeita. Vaikka ratojen puolustajien arki on taistelua jokaisesta kilometristä, pitää uskaltaa uneksia isoja.

Kyllä, tulevaisuudessa junalla pitää päästä nopeasti Helsingistä suoraan Loviisaan ja Kotkaan. Rata tarvitaan myös Uudestakaupungista Raumalle ja Poriin. Heinola–Mikkeli-välille pitää saada oikorata ja junatunneli Helsingistä Tallinnaan.

###

Uudet ratahankkeet edellyttävät satoja miljoonia, jopa miljardeja euroja. Osa rahasta voidaan ehkä saada kaavittua kasaan kasvattamalla liikennehankkeiden pottia koko budjetista.

Realistisempaa kuitenkin on, että raha pitää haalia liikennesektorin sisällä. Poliitikoilta olisi rehellistä myös sanoa se ääneen. Tämä tarkoittaa vähemmän rahaa uusille tiehankkeille – ja nolla euroa uusille moottoriteille.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja liikennepoliittisen työryhmän puheenjohtaja.