Verkko on vihaa täynnä. Keskustelupalstoja dominoivat atavistiset maahanmuuttokriitikot ja tiedelukutaidottomat ilmastoskeptikot. Kirjoitukset tihkuvat ennakkoluuloja ja alkeellistenkin käytöstapojen puutetta.

Virtuaalimaailman ulkopuolella tilanne on toinen. Työssäni kohtaan vuosittain tuhansia tavallisia kansalaisia Karkkilasta Korpilahdelle. En tunnista heistä kuvaa suomalaisesta, joka takoo verkkokommentteja rystysillään.

Huikea valtaosa kohtaamistani ihmisistä ei tuomitse toisia ihonvärin tai puolison sukupuolen takia. Heille ihmisistä ja ympäristöstä välittäminen on luonnollista.

Mielipidekysely toisensa perään vahvistaa käsityksen pohjimmiltaan humaaneista, sallivista suomalaisista. Esimerkiksi enemmistö kantansa muodostaneista puoltaa homo- ja lesboparien vihkimistä jopa kirkossa. Tämä on aika radikaalin liberaali kanta tilanteessa, jossa samaa sukupuolta olevat parit eivät voi mennä naimisiin edes maistraatissa.

Vielä parempaa lienee luvassa. Mies- ja naisparien vihkimistä kannattavat vankimmin nuoret. Tämä viittaa siihen, että kansan asenteet muuttuvat ajan myötä vain vielä enemmän yhdenvertaisuutta tukevaan suuntaan.

Vihreät hyväksyi pari viikkoa sitten yhdenvertaisuusohjelman, joka sisältää liki sata toimenpide-ehdotusta. Yksi ohjelman ehdotuksista on avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi. Se mahdollistaisi avioliiton myös samaa sukupuolta oleville pareille.

Vielä pari vuotta sitten olisin veikannut, että tasa-arvoinen avioliittolaki voisi toteutua Suomessa vasta vuosien kuluttua. Kansa saattaa kuitenkin osoittaa minut pessimistiksi.

Ihmisten salliva enemmistö on valmis yhdenvertaisuuteen. Tasa-arvoinen avioliittolaki voi olla mahdollista kirjata jo seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Mikä verkkokeskustelua sitten oikein riivaa? Miksi nettipalstoilla niin moni ihminen puhuu takapuolestaan, ei sydämestään?

Avain saattaa olla kohtaamisen puute. Vihaa ja typeryyttä oksentavat kirjoittajat eivät joudu kohtaamaan raivonsa kohteita. Ihmisyyden alentamisesta ei joudu vastuuseen.

Verkko ei olekaan välttämättä vain digitaaliajan agora, kohtaamispaikka. Ehkä siitä on tullut pikemminkin allas, johon kukin vuorollaan tulee kaatamaan pahaa oloaan.

Verkko on valitettavan usein ilmoitustaulu kirjoitusvirheitä viliseville epikriiseille.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on Vihreiden kansanedustaja ja yhdenvertaisuustyöryhmän puheenjohtaja.