Kukkaronteko-ohjeet uudelle ministerille

Vihreä Lanka 14.6.02

Kestävän kehityksen huippukokous pidetään elo–syyskuussa Etelä-Afrikan Johannesburgissa, joka on niittänyt mainetta maailman väkivaltaisimpana kaupunkina. Ehkä siksi on vain reilua, että kokouksen viimeinen valmistelutapaaminen pidettiin indonesialaisella Balin paratiisisaarella.

Valitettavasti hehkeät puitteet eivät heijastuneet lopputulokseen. Kahden viikon neuvottelujen antina oli asiakirja, joka ei sisällä juurikaan mainittavia edistysaskelia. Joissakin asioissa se ottaa jopa takapakkia.

Johannesburgin kankaat siis menivät, mutta ei tullut sen paremmin nuttua kuin kukkaroakaan. En päästäisi näitä räätäleitä koskemaan edes voittopuolisesti UFFin kahden euron päiviltä peräisin olevaan vaatekokoelmaani – saatikka nyt sitten ihmiskunnan tulevaisuuteen.

* * *

Niin kuin arvata saattaa, tarmokkain kestävän kehityksen vastustaja neuvotteluissa oli Yhdysvallat. Öljy-yhtiöiden valitseman presidentti Bushin mielestä kaikki konkreettiset tavoitteet ovat turhia; paras kestävän kehityksen ohjelma on sellainen, jossa ainakaan Yhdysvaltain ei tarvitse tehdä mitään. Ja globalisaatio ratkaisee joka tapauksessa kaikki ongelmat muutenkin.

EU ei voi kuitenkaan verhota henkisiä potenssiongelmiaan tähtilipun taakse. Totta, Yhdysvallat liittolaisineen haluaa vain varata eturivin paikat ensimmäisestä luokasta ihmiskunnan matkalla helvettiin. Jäljelle jää silti lähemmäksi kaksisataa valtiota – maailman enemmistö. Silläkin kokoonpanolla luulisi voivan saada jotain aikaiseksi.

Rion kokous kymmenen vuotta sitten ei mullistanut maailmaa. Se kuitenkin kiinnitti hetkeksi kansainvälisen yhteisön huomion siihen, kuinka päin prinkkalaa asiat ovat. Siellä myös istutettiin siemeniä, jotka ovat kymmenen vuoden aikana kantaneet hedelmiä – vähän karvaita kuten Kioton pöytäkirja, mutta syötäviä kuitenkin.

* * *

Johannesburgin kokous on kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa seuranneille optimismitesti. Jos jaksaa uskoa, että kokous voi vielä onnistua, on säilyttänyt edes hitusen viattomuuttaan.

Koska en halua vielä tällä iällä tunnustautua toivottomaksi kyynikoksi, tarjoan uudelle ympäristöministerillemme muutamia vinkkejä, joiden avulla Johannesburgista voisi saada syksyllä irti jotain mainitsemisen arvoista.

– Niin kuin Euroopan parlamentti on esittänyt, kokouksessa pitää käynnistää neuvottelut sitovasta ylikansallisten yhtiöiden toimintaa säätelevästä sopimuksesta.
– Kansainvälisen kauppajärjestelmän vaikutukset on arvioitava perinpohjaisesti. Uusia kauppaneuvotteluja ei tule käynnistää ennen arvioinnin valmistumista. Sosiaali- ja ympäristövelvoitteiden on mentävä aina kauppasopimusten edelle.
– Uusiutuvien energialähteiden osuudelle teollisuusmaiden tuotannosta tulee asettaa tiukka määrällinen tavoite.

Näilläkään ohjeilla ei vielä toteuteta kestävää kehitystä. Mutta jos nyt saisi edes sen kukkaron tehtyä.

Oras Tynkkynen