Toisista kansanedustajaehdokkaista saa vaalitarmoa

Vihreä Lanka 28.2.03

Vaalityö voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan: mukavaan ja ei niin mukavaan. Mukavaa on vaalikampanjan suunnitteleminen. Valitako teemaksi Bollywood, Kekkos-pastissi vai graffitit? Tällä kertaa voiton vei itämaisuus: taistelulajit ja japanilainen mangasarjakuva.

En yleensä tapaa murehtia sitä, näytänkö vaalikuvassa valtiomiesmäiseltä tai vetoaako sloganini puoluekantaansa vielä miettiviin kolkyt ja risat akateemisiin sekatyöläisiin. Motto on tyyli ennen tarkoitusta.

Tietoinen laskelmoimattomuus voi olla myös etu. Ehkä itseni näköinen vaalikampanja erottuu yrityksistä myydä pr-oppaiden avulla rakennettuja poliitikkotuotteita.

* * *

Vähemmän mukavaa on seistä päivästä toiseen kadun kulmassa tai vaalimökin edustalla tuputtamassa vaalipropagandaa ohikulkijoille. Vain murto-osa ihmisistä käyttäytyy töykeästi tai viskaa esitteen oitis loskaan. Silti ensimmäisenä ei tule mieleen, että olen läystäkkeineni tekemässä kaduntallaajille suurta palvelusta.

Mitäs sitä kiertelemään: tuntuu että on myymässä itseään. Pitäisi vakuuttaa se kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisesta leikkauksesta suivaantunut eläkeläinenkin siitä, että juuri minua pitää äänestää. Pitäisi korostaa omaa ylivertaisuutta, vaikka mieli tekisi lähinnä sanoa, että ehkä en olisi ainakaan kovin paljoa huonompi kuin monet nykyisistä kansanedustajista.

* * *

Politiikkaa turvallisen etäältä seuranneet ystäväni tapaavat kysellä, onko minulla paljon vaalitilaisuuksia. Ei ole. Minulle vaalityö on tietokoneen ääressä istumista, lähes päivittäistä palaveeraamista taittajan kanssa ja tietysti sitä torilla esitteet tumpussa palelemista.

En tiedä, jääkö vuosien päästä päällimmäiseksi mieleen tilaisuus, jossa pidin palopuheen maailman muuttamisen tärkeydestä presidentille ja salilliselle koululaisia – tai se, jossa kuulija kehotti minua vetämään käteen. Ainakin tällä hetkellä vaalit konkretisoituvat lähinnä siinä, että asuntoni lattialla on villakoirafarmien saaristo enkä ole nähnyt pikkusiskoani kuukauteen.

Tai siinä, että olen runsaat kymmenen vuotta työskennellyt ympäristön, globalisaation ja tasa-arvon kaltaisten teemojen parissa, mutta viime aikoina olen näkynyt viestimissä lähinnä kannabiskantani ansiosta. Nämä vaalit tuntuvat yhtä raskailta kuin kaikki aiemmat kolmet vaalit yhteensä. Ehkä olen tulossa vanhaksi.

* * *

Silti olisi väärin puhua motivaatio-ongelmista. En tunne vastustamatonta vetoa räntäistä kävelykatua kohtaan, mutta vielä vähemmän minua houkuttaa ajatus siitä, että maailma menee alas vessanpytystä.

Politiikka on liian tärkeää jätettäväksi niille, jotka asettavat talouden ihmisten ja ympäristön edelle. Tai ehdokkaille, joista yksi ratkaisisi pitkäaikaistyöttömyyden rakentamalla nelikaistaisen moottoritien Petsamoon ja toinen sallisi pedofilian ja lakkauttaisi verotuksen.

Epätoivon hetkellä kannattaa vain katsoa, millaisia ihmisiä eduskuntaan on tyrkyllä. Vaalitarmo alkaa jälleen virrata suonissa.

Oras Tynkkynen