Onko –40 % paljon vai vähän?

Useiden arvioiden mukaan EU:n reilu osuus ilmastotalkoissa olisi 50 prosentin suuruusluokkaa. Esitetty päästövähennystahti uhkaa tehdä ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta enintään kahteen asteeseen hyvin vaikeaa ja kallista.

Mitä tapahtuu, jos päästötavoitetta ei tiukenneta?

Mitä löysempi tavoite asetetaan, sitä nopeampia – ja kalliimpia – päästövähennyksiä myöhemmin tarvitaan. Vuotuinen päästövähennystahti pitää jopa moninkertaistaa vuoden 2030 jälkeen, jotta EU pysyy tavoitteessaan leikata päästöjä 80–95 prosenttia vuosisadan puoliväliin mennessä.

Miksi tarvitaan useita tavoitteita?

Tavoitteet uusiutuvalle energialle ja energiatehokkuudelle parantavat politiikan ennakoitavuutta, mikä vähentää investointien riskejä ja kustannuksia. Energiatehokkuus on halvin ja kestävin tapa vähentää päästöjä, ja uusiutuva energia lisää huoltovarmuutta, parantaa vaihtotasetta ja tukee cleantech-vientiä. Komission mukaan rinnakkaiset tavoitteet johtaisivat suurempaan talouskasvuun ja työllisyyteen kuin pelkkä päästötavoite.

Eikö rinnakkaisista tavoitteista aiheudu ylimääräisiä kustannuksia?

Päästöjen vähentämiseksi pitää joka tapauksessa parantaa energiatehokkuutta ja lisätä uusiutuvia. Mitoittamalla tavoitteet oikein ja lisäämällä joustavuutta niiden toimeenpanossa kustannukset voidaan rajoittaa kohtuullisiksi suhteessa yhteiskunnallisiin hyötyihin.

Onko tavoitteita realistista saavuttaa?

Komission mukaan EU on päätymässä jo putkessa olevalla ilmastopolitiikalla 32 prosentin päästövähenemään. Urakkaa helpottaa lisäksi markkinoille kertynyt päästöoikeuksien ylijäämä. Päästötavoitteen kunnianhimon lisääminen on siten mahdollista.

Mitä tavoitteet merkitsisivät Suomelle?

Suomessa pitää mm. jatkaa työtä metsäenergian ja tuulivoiman lisäämiseksi. Liikenteessä kestävien biopolttoaineiden ja sähköautojen käyttöä pitää lisätä, rakennussektorilla on vauhditettava rakennusten energiaremontteja. Seurauksena Suomen energiaomavaraisuus ja vaihtotase paranevat, cleantech-vienti kasvaa sekä työpaikat uusiutuvien ja tehokkuuden hyödyntämisessä lisääntyvät.

Entä energiaintensiivinen vientiteollisuus?

Tavoitteena tulee olla kattava ja vahva kansainvälinen ilmastosopimus, joka tasaa pelikenttää globaalisti. Euroopan energiaintensiivisen teollisuuden aseman turvaamiseksi on kuitenkin perusteltua kehittää vanhoja suojatoimia ja harkita uusia.

Pitäisikö biopolttoaineillekin asettaa oma tavoite?

Vuoden 2020 biopolttoainetavoite on nostanut kustannuksia ja johtanut kestämättömien biopolttoaineiden laajaan käyttöön. Yleinen uusiutuvatavoite koskisi myös liikennettä, ja kestävien biopolttoaineiden asema voidaan turvata kestävyyskriteereillä ja laskentasäännöillä.

Uhrautuuko Eurooppa suotta ilmaston puolesta?

Ilmastopolitiikka vaikuttaa teollisuuden kustannuksiin myös Euroopan ulkopuolella. Esimerkiksi Kiinan päästökaupassa päästöoikeuden hinta on jo korkeampi kuin EU:ssa ja Yhdysvalloissa päästönormit rajoittavat hiilivoimaloiden käyttöä. Eurooppa ei siis toimi yksin, mutta sekä Euroopan että muun maailman on tehtävä tähänastista enemmän ilmastokriisin taltuttamiseksi. Jos taas EU himmailee päästötavoitteen asettamisessa, on vaikea odottaa tiukkoja tavoitteita muilta.

Miten päästökauppaa voisi korjata?

Komissio esittää päästöoikeuden hintaa tasaavan reservimekanismia vuodesta 2021 eteenpäin. Mekanismi on lupaava ratkaisu, mutta se tai vastaavia työkaluja pitää ottaa käyttöön jo lähivuosina.

Miten vihreät toteuttaisivat tavoitteet käytännössä?

Eurooppa on jo lisännyt uusiutuvia, parantanut energiatehokkuutta ja vähentänyt päästöjä merkittävästi. Korjattu päästökauppa, vahvat tehokkuusnormit autoille, rakennuksille ja laitteille, kustannustehokkaat uusiutuvien edistämiskeinot, ympäristölle haitallisten tukien alasajo sekä satsaukset vähäpäästöiseen teknologiaan riittävät saavuttamaan kunnianhimoisetkin tavoitteet.