Työviikko alkoi Pirkanmaan edustajien tapaamisella Hervannassa. Kuulimme Teknologiakeskus Hermian toiminnasta ja Hämeen tiepiirin ajankohtaisista huolista.

Lounastin Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen kanssa. Illalla kävin ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden ryhmän vieraana. Puhuin kansainvälisestä ja EU:n ilmastopolitiikasta.

Tiistaina ehdin vain käydä kääntymässä ympäristövaliokunnan kokouksessa ennen säntäämistä liikenne- ja viestintäministeriöön. Siellä juttelin ministeriön johdon kanssa ilmastoasioista liikennepolitiikassa. LVM:ssä tiedostetaan hyvin, miten valtava haaste sektorilla on edessä.

Istunnossa keskusteltiin osallistumisesta Naton NRF-joukkoihin. Vihreiden ryhmäpuheenvuoron piti vierustoverini Nanna.

Väittelyä laimensi se, että suurin oppositiopuolue SDP oli hallituksen kanssa pitkälle samoilla linjoilla. Kiivain debatti tuntuikin syntyvän demarien ja Vasemmistoliiton välille.

Keskiviikkona istuin hallitusryhmän kokouksen jälkeen ympäristövaliokunnan kanssa Energiateollisuus ry:n vieraana. Keskustelu pyöri sen verran yleisluontoisella tasolla, että sovin tapaavani ET:n Jukka Leskelää taas myöhemmin erikseen.

Siinä missä ET ajaa erityisesti suurten energiayhtiöiden asiaa, iltapäivällä tapasin ihmisiä, jotka haluavat tehdä kuluttajista energian tuottajia. Kotimainen Pem-Energy markkinoi mikrotuulivoimaloita, joita voi asentaa omakotitaloon tai kesämökille.

Ilta vierähti istunnossa, jossa keskusteltiin komission ilmasto- ja energiapaketista. Istuin ainoana edustajana salissa keskustelun alusta loppuun eli kuutisen tuntia. Välillä tosin piipahdin vartin välipalalla ministeri Pekkarisen kanssa.

Keskustelu yllätti minut myönteisesti, sillä energiatehokkuus korostui harvinaisen monessa puheenvuorossa. Tässäkin asiassa keskustelu näyttää olevan kallistumassa kannalle, jota Vihreät on ajanut kauemmin kuin pystyn muistamaan.

Merkille pantavaa oli myös se, mikä loisti poissaolollaan. Vain harva edustaja jaksoi enää haaskata ruutia ilmastonsuojelun tai EU-tavoitteiden vastustamiseen.

Toiseksi viimeistä puheenvuoroa lukuun ottamatta kukaan ei myöskään koko kuuden tunnin aikana viitannut EK:n PTT:llä teettämiin laskelmiin, joiden mukaan pahimmillaan päästökauppa voisi aiheuttaa suomalaiselle teollisuuden 1-2 miljardin euron lisälaskun vuonna 2020.

Hyvä niin, sillä sattumoisin juuri eduskunnan keskustelun kanssa samana aamuna julkistettu raportti perustuu pulmallisille oletuksille. Ensinnäkin PTT olettaa, että kaikki päästöoikeudet huutokaupataan kaikilla teollisuudenaloilla.

Tällainen ääriskenaario on suorassa ristiriidassa komission esityksen kanssa: “Energy-intensive industries which are determined to be exposed to significant risk of carbon leakage could receive up to 100% of allowances free of charge or an effective carbon equalisation system could be introduced with a view to putting installations from the Community which are at a significant risk of carbon leakage and those from third countries on a comparable footing.”

Komissio siis päinvastoin harkitsee täysin ilmaista päästöoikeuksien alkujakoa haavoittuville teollisuuden aloille. Näille aloille ei toki huutokaupastakaan tulisi kustannuksia.

PTT:n laskelmissa oletetaan, että teollisuus ei kykene enää vähentämään päästöjä. Kuitenkin sopivasti juuri samana päivänä Stora Enso ilmoitti pyrkivänsä leikkaamaan päästöjä 20 % vuoteen 2020 mennessä. Jos se onnistuu leikkaamaan päästöjä tuon 20 %, päästöoikeuksien ostamisesta aiheutuvat kulut luonnollisesti vähenisivät vastaavasti.

Laskelmissa lähdetään myös siitä, ettei huutokaupan tuloja käytetä alentamaan päästövähennysten kustannuksia teollisuudelle. Kuitenkin tuloja voitaisiin niin haluttaessa ohjata teollisuuden t&k-menoihin, demonstraatiohankkeisiin tai erilaisiin tapoihin kompensoida kustannusten nousua.

Omissa puheenvuoroissani korostin, että kansainvälinen yhteisymmärrys ilmastonsuojelun tärkeydestä on kasvanut olennaisesti. EU ei siis ole jäämässä yksin. Näin EU-maiden pitänee lunastaa lupauksensa, jonka mukaan ne ovat valmiita leikkaamaan päästöjä 30 %, jos muut keskeiset maat saadaan talkoisiin mukaan.

Itäeurooppalainen melankolinen ja pessimistinen kansa kun olemme, Suomessa on tähän asti puhuttu lähinnä vain 20 %:n tavoitteesta. Sen EU on luvannut toteuttaa joka tapauksessa, jos riittävää kansainvälistä koalitiota ei synny.

Viisasta on varautua molempiin vaihtoehtoihin. Toimenpiteitä pitää ennakoivasti mitoittaa niin, että tarvittaessa Suomi yltää myös tiukempiin päästötavoitteisiin.

Komission paketin heikkoudeksi mainitsin sen, että se lykkää päätökset energiaintensiivisten teollisuudenalojen kohtelusta monta vuotta tulevaisuuteen. Olisi todennäköisesti kohtuullista jättää kaikkein haavoittuvimmat alat päästöoikeuksien huutokaupan ulkopuolelle. Tässä EK on oikeassa.

Huutokaupan rajaaminen ei heikentäisi ilmastohyötyjä, sillä päästöjä pitäisi vähentää yhtä paljon joka tapauksessa. Sen sijaan se pienentäisi kilpailukykyhaittojen riskiä.

Vaikka päästöoikeudet annettaisiin haavoittuvimmille teollisuudenaloille vastedeskin ilmaiseksi, tuottaisi oikeuksien huutokauppa vuosittain kymmeniä miljardeja euroja. Osa näistä tuloista kannattaa käyttää päästöjen vähentämiseen EU:ssa ja ilmastotyön tukemiseen köyhissä maissa.

Puheenvuoroni voi lukea täältä:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_23_2008_vp_1_81_81_p.shtml
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_23_2008_vp_1_8_8_p.shtml
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_23_2008_vp_1_72_72_p.shtml
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_23_2008_vp_1_65_65_p.shtml
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_23_2008_vp_1_58_58_p.shtml
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_23_2008_vp_1_123_123_p.shtml
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_23_2008_vp_1_118_118_p.shtml

Torstaina tapasin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen Jussi Tanneria Suomen Rooman-lähetystöstä. Kuulin enimmäkseen huonoja uutisia Italian ilmastopolitiikasta ja kerroin, millaisia tietotarpeita meillä VNK:ssa voisi olla.

Puolilta päivin poseerasin Vihreälle Langalle. Heti perään juttelin lounaalla avustajieni kanssa mm. tulevista aikatauluista ja eduskunnan ostopalvelusopimuksista syntyneestä kohusta. Ennen eduskuntaryhmän kokousta ja istuntoa ehdin vielä antaa puhelinhaastattelun Helsingin Sanomille.

Palasin yöksi poikkeuksellisesti kotiin, sillä perjantaina alustin pellettienergiayhdistyksen vuosikokouksessa Tampereella bioenergian roolista ilmastopolitiikassa. Vilkas keskustelu virisi erityisesti ohjauskeinoista.

Pelletti-ihmiset totesivat saman kuin lämpöpumppualakin: nykyiset lämmitystapamuutoksiin myönnettävät energia-avustukset eivät toimi. Niistä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä ihmiset lykkäävät investointeja avustusten toivossa.

Järkeviä vaihtoehtoja on kaksi. Joko nykymallia pitää radikaalisti kehittää mm. lisäämällä määrärahoja, parantamalla tiedotusta ja mahdollistamalla haku ympäri vuoden. Vaihtoehtoisesti voitaisiin luopua tarveharkinnasta ja myöntää jokaiselle uusiutuvaan energiaan vaihtavalle lämmittäjälle automaattisesti tietyn suuruinen investointi- tai verotuki.

Eläväisen keskustelun takia olin myöhästyä parturista. Poljin hiki hatussa UKK-instituutilta keskustaan ja ehdin perille vain muutaman minuutin aikataulusta jäljessä.

Lauantaina puhuin Lempäälässä Pirkanmaan vihreiden piiripäivillä paikallisesta ilmastopolitiikasta. Jäin myös seuraamaan vuosikokousta.

Ilta oli mennä pipariksi, sillä suunnittelemani tunnin torkku venähti lähes neljään tuntiin. Heräsin kuitenkin ajoissa, jotta ehdin kaverin kanssa vielä Hakasen Tapsan eli DJ Orkidean levynjulkistamisbileisiin.

Paikka oli konemusiikille harvinainen: iskelmälinjasta tunnettu Ravintola Hämeensilta. Näköala kosken yli oli upea, ja oletettavasti tilaisuutta varten tuotu äänentoisto pisti ikkunat helisemään.

Sunnuntaina kävin kuntosalilla, pyykkäsin ja tein töitä kotona. Yöksi menin aikaista aamukokousta varten Helsinkiin. Äiti tuli kylään matkaltaan Virosta.

Sitten alkoikin kevään istuntovapaaviikko. Sen kunniaksi viikkopäiväkirjakin hengähtää viikon.