Matkustelevaisen viikon aloitin Helsingissä. Maanantaina tapasin VNK:n tiimiäni ja lounastin Energiateollisuus ry:n Juha Leskelän kanssa. Puhuimme mm. komission ilmasto- ja energiapaketista sekä sähkönkulutusennusteista.

Iltapäivällä osallistuin seminaariin päästöjen vähentämisestä ympäristöministeriön hallinnonalalla. Tilaisuus osoitti jälleen, että keinoja vähentää päästöjä kaikilla sektoreilla kyllä löytyy; tarvitaan vain poliittista rohkeutta ottaa ne käyttöön.

Yksi hankalimpia haasteita YM:n sektorilla on yhdyskuntarakenteen hajautuminen. Ongelmaan yritetään puuttua hienosäätämällä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT) ja lisäämällä kuntien yhteistyötä. Hyvä niin, mutta olisin halolla päähän lyöty, jos nämä keinot riittäisivät suunnan kääntämiseen.

Tiistaina ympäristövaliokunta käsittelikin sopivasti VATeja. Kokouksen jälkeen palaveerasin ilmastosivujen ilmasto.org uuden harjoittelijan työnkuvasta.

Ennen istuntoa ministeri Häkämies kävi eduskuntaryhmämme vieraana juttelemassa valtion omistajaohjauksesta. Hankala aihe. Ministerin neuvo seuraaviin hallitusneuvotteluihin olikin, että kun kysytään omistajapolitiikasta kiinnostuneita, ei kannata nostaa kättä.

Istunnossa keskusteltiin Suomen toiminnasta Afganistanissa. Päivän päätteeksi käväisin Tampereella parturissa ja hyppäsin Rovaniemelle menevään yöjunaan.

Uudet kaksikerroksiset makuuvaunut ovat todella hienoja. Eduskunnan matkatoimisto oli valinnut minulle yksityishytin, jossa oli jopa oma suihku. Ylellistä!

Rovaniemen viimaan saavuin keskiviikkona vähän ennen kahdeksaa ja annoin heti haastattelun Lapin Kansalle. Olin varautunut rajuun metsä-, Vuotos- ja Kemijärvi-runttaukseen, mutta rauhallisessa haastattelussa sain puhua enimmäkseen leipälajistani ilmasto- ja energiapolitiikasta.

Aamupäivällä tapasin Arktisen keskuksen tutkijoita. Puhuimme mm. Siperian alkuperäiskansoista, uraanivaltauksista ja jäätiköiden sulamisesta. Keskuksen tutkijoiden mukaan jäätiköiden dynaamisten vaikutusten takia merenpinta noussee selvästi tähän asti arvioitua enemmän.

Lounaan jälkeen alustin Lapin yliopistolla ilmastonsuojelusta ja kestävästä kehityksestä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut politiikan asialistan kärkeen ja hyvä niin. Valitettavasti ilmastonsuojelulla perustellaan nykyään myös hankkeita, joiden ympäristö- ja sosiaaliset haitat ovat kohtuuttomia suhteessa päästövähenemään. Vuotoksen allas on tästä paraatiesimerkki.

Iltasella yliopistolla järjestettiin paneeli, jossa oli kansanedustajia viidestä suurimmasta puolueesta. Olen elämäni aikana istunut aika monessa paneelissa, mutta tämä oli kyllä ylivoimaisesti parhaasta päästä.

Perinteisen ja turruttavan pitkien monologien kimaran sijaan panelisteja testattiin mm. äänestyksillä, väittelykisalla ja poliittisella aliaksella. Osallistujiakin oli hyvin ja keskustelu vilkasta.

Voitin väittelykisan. Kaikki panelistit saivat palkinnoksi osallistumisesta kuksan ja Keskustan opiskelijaliiton historiikin (sic).

Paneelin päälle kävimme vihreällä porukalla syömässä ja sitten yhteispoliittisessa illanvietossa. Sieltä kävelin ViNOn toisen pj:n Laura Nordströmin ja Demarinuorten Heta Välimäen kanssa yöjunalle.

Torstaina ympäristövaliokunta käsitteli liikennepoliittista selontekoa. Alustin kansalaisjärjestöjen seminaarissa Paasitornissa kansainvälisen ilmastopolitiikan tulevaisuudesta ja kehitysmaiden roolista.

kuva: Markus Viljasalo

Eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen istunnossa käytiin lähetekeskustelu Lissabonin sopimuksesta. Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa Heidi korosti EU:n merkitystä aikamme suurten haasteiden kuten ilmastonmuutoksen tai globalisaation hallinnassa.

Istunnon jälkeen kävin vielä ilmasto- ja energiapoliittisen ministeriryhmän kokouksessa. Siellä käsiteltiin ilmasto- ja energiastrategian aivan ensimmäistä luonnosta.

Perjantaina pidettiin tavanomaisen istunnon sijaan Nuorten parlamentti. Nuoret esittivät teräviä kysymyksiä, ministerit vaihtelevassa määrin teräviä vastauksia.

Äänestyksessä lisäydinvoima kaatui murskaluvuin 155-41. Fiksuja nuoria!

Nuorten parlamenttipäivän päätteeksi tapasin pirkanmaalaisten kollegoitteni Klaus Pentin ja Marko Asellin kanssa Hämeenkyrön yhteiskoulun ja Nokian Emäkosken koulun oppilaita. Nuoria kiinnosti erityisesti edustajan työ ja julkisuuskuva.

Lauantaina istuin junassa viisi tuntia matkalla Joensuuhun. Siellä puhuin Hobileksen Hohto-kulttuuritapahtumassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen esittämisestä televisiossa. Mukavaa vaihtelua ilmastolle! Jäin vielä illan bileisiin.

Aamulla ajattelin hupsusti käyväni syömässä ennen junan lähtöä. Keskustassa ei ollut kuitenkaan yhtään ravintolaa, kahvilaa, kauppaa tai edes kioskia, josta olisi saanut mitään syötävää ennen puoltapäivää. Hotellissakin aamiainen oli ehtinyt päättyä eikä ravintola ollut vielä aloittanut. Vähän olisi Joensuulla tsemppaamista.

Söin siis junassa. Viiden tunnin paluumatkalla ehdin myös kirjoittaa hyvin alustuksia ja lukea.