Maanantain pyhitin työnteolle ja gradulle kotona. Uskokaa tai älkää, gradu alkaa olla loppusuoralla!

Tiistainkin sai tehdä rauhassa kirjoitustöitä ja perata sähköpostia, sillä minulla oli eduskunnassa vain ympäristövaliokunnan kokous ja täysistunto. Ehdin jopa käydä UFFissa ostamassa kravatin.

Illalla menin kaverin kanssa Tavastialle kuulemaan kanadalaista Venetian Snaresia. Keikan voi tiivistää näin: hyvää musiikkia, huono keikka. Live tuntui tarkoittavan valmiiden biisien miksaamista efekteillä ja kolkilla höystettynä. Setistä puuttui niin draaman kaari kuin dynamiikka.

Keskiviikkona annoin ympäristövaliokunnan jälkeen haastattelun Kalevan pääkirjoitustoimittajalle Markku Heikkilälle, joka tekee kirjaa EU:n ilmastopolitiikasta ja kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. Muistelin Kioton kokouksen aikoja ja pohdin EU:n tienraivaajaroolia.

Osallistuin myös eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän kokoukseen. Lisäksi jätin kirjallisen kysymyksen turpeenotosta ja soiden monimuotoisuudesta.

Istunnon jälkeen jututin kollegoitani ja soittelin joukon puheluita isosta päätöksestä, josta lisää tuonnempana. Loppuiltapäivästä kokoonnuin kollegoiden kanssa vielä uudelleen istuntosaliin kuulemaan presidentti Ahtisaaren Nobel-palkinnon saamisen kunniaksi pitämää juhlaesitelmää.

Ahtisaaren puhe oli valtiomiesmäisen viisas. Hän peräänkuulutti mm. YK-järjestelmän uudistamista, Venäjän oikeusvaltiokehityksen tukemista, Afrikan muistamista, naisten roolia konfliktien ratkaisemisessa ja kehitysyhteistyölupausten pitämistä – kaikki kovin vihreitä teemoja.

Lisäksi Ahtisaari kertasi ja taustoitti perusteesiään: rauha on tahdon asia. Vaikeatkin konfliktit voidaan ratkaista.

Tämä edellyttää kuitenkin keskusteluyhteyttä osapuolten välillä, ja siksi esimerkiksi Hamasia ei voi jättää Palestiinaa käsittelevien neuvottelupöytien ulkopuolelle. Suomi voisi toimia rauhantyössä nykyistä aktiivisemmin ja aloitteellisemmin.

Torstaina annoin ympäristövaliokunnan jälkeen YLE Radio Suomelle haastattelun “päivän kansanedustaja” -sarjaan. Jutun voi kuunnella myös verkosta.

Vakio-osuudessa kyseltiin mm. Nato-jäsenyydestä ja presidentin valtaoikeuksista. Muuten juttelimme omimmista teemoistani: mitä ilmastokriisin välttäminen edellyttää, mitä sähkönkulutuksen romahtaminen merkitsee ydinvoimainvestoinneille, mitä hyötyjä olisi paikannukseen perustuvista tienkäyttömaksuista.

Loppupuolen tietovisassa tentattiin eduskuntaan liittyviä kysymyksiä. Yhtäkään en saanut täysin oikein. Onneksi en tienaakaan palkkaani tietovisailijana.

Hieronnasta suuntasin eduskuntaryhmään. Istunnossa keskusteltiin hallituksen EU-selonteosta. Vihreästä näkökulmasta selonteko on varsin onnistunut: siinä peräänkuulutetaan kansalaisten Eurooppaa, korostetaan kansalaisoikeuksia ja kannatetaan EU:n laajenemista. Hautalan Heidin pitämän ryhmäpuheenvuoron voi lukea täältä.

Perjantaina lounastin valiokunnan ja istunnon jälkeen Columbia-yliopistoon apulaisprofessoriksi maineikkaan Joseph Stiglitzin tutkimusryhmään valitun Johannes Urpelaisen kanssa. Iltapäivällä ilmastosivujen ilmasto.org ohjausryhmä pohti sivuston kehittämistä.

Lauantai vierähti Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä. Valtuuskunta mm. hyväksyi puolueelle Eurooppa-ohjelman ja vesipoliittisen linjapaperin. Vesa Saarisen ottamia kuvia valtuuskunnan kokouksesta voi katsella täällä.

Poliittisessa keskustelussa pidin puheenvuoron, jossa julkistin viime päivinä työllistäneen päätökseni: asetun ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi. Virallisesti minua tehtävään esittää Pirkanmaan vihreät. Puheenvuoroni löytyy myös Youtubesta.

Haluan jatkaa työtä sen eteen, että Vihreistä voi tulla aidosti koko Suomen puolue. Meidän on onnistuttava tavoittamaan naisten lisäksi miehiä, suurten yliopistokaupunkien lisäksi pieniä kaupunkeja ja maalaiskuntia, nuorten ja kolmekymppisten lisäksi keski-ikäisiä ja ikäihmisiä.

Vihreät voi olla selvästi nykyistä suurempi menettämättä silti vihreyttään. Kannatuksen laajentamiseen tarvitaan kuitenkin herkkyyttä kuunnella ja herkkyyttä puhua tavalla, joka koskettaa erilaisia ihmisiä.

Aiemmin kieltäydyin asettumasta ehdolle puheenjohtajaksi mm. sen takia, ettei minulla ole riittävästi kokemusta puolueen johtotehtävistä. Varapuheenjohtajana uskoisin voivani myös oppia uutta ja kehittyä vihreänä vaikuttajana.

Tiedotteen ehdokkuudestani voi lukea täällä. Avasin myös kampanjasivuston, jossa voi ilmoittautua tukijakseni.

Valtuuskunnan lounastauolla alustin Vihreiden Naisten poliittista ohjelmaa valmistelevalle työryhmälle ilmastosta, sukupuolesta ja paikallisesta ilmastopolitiikasta. Siinä sivussa mutustelin saag paneeria.

Sunnuntaina valtuuskunnan kokous jäi väliin, sillä alustin Tampereella Suomen lukiolaisten liiton oppilaskuntafestareilla. Puhuin maailman muuttamisesta ja siitä, miten yksikin ihminen voi jättää jälkensä historiaan. Fiksujen oppilaskunta-aktiivien kanssa syntyi kiinnostava keskustelu mm. siitä, onko rahalla päätöksenteossa liikaa valtaa ja mihin suuntaan demokratiaa pitäisi kehittää.