Maanantaista istuin seitsemisen tuntia junassa akselilla Vaasa–Helsinki. Alustin Vaasassa Teknologiakeskus Merinovan juhlaseminaarissa ilmasto- ja energiastrategiasta sekä vähäpäästöisestä liikenteestä.

Asemalta Åbo Akademille minut talutti Vaasan seudun vihreiden puheenjohtaja Juha Tuomikoski. Menomatkalla poikkesimme syömässä salaatit.

Yöksi menin Helsinkiin, jotta ehdin heti aamusta Radio Helsingin studiolle. Koijärvi-liikkeen syntymäpäivänä pohdimme vihreän liikkeen kehitystä ja kansalaistoimintaa. Toivoin enemmän Koijärven henkeä myös moniongelmaiseen nykypäivään.

Ympäristövaliokunnan kokouksen lomassa minulla oli puhelinpalaveri ministeri Lehtomäen kanssa. Valmistelimme tulevaisuusselonteon ministerityöryhmää, joka kokousti heti lounaan päälle.

Istunnon jälkeen matkustin Vantaalle muiden puolueen varapuheenjohtajaehdokkaiden kanssa osana Vihreä Suomi -kiertuetta. Yleisöä oli aluksi lähes yhtä paljon kuin panelisteja, lopussa jopa enemmän. Videon puheenvuorostani voi katsoa täällä.

Keskiviikkona siirryin hallitusryhmästä Paasitorniin bioenergiajärjestö FinBion kevätpäiville. Työ- ja elinkeinoministeriön Petteri Kuuvan esiteltyä suunnitelmat tuulivoiman syöttötariffista palasin eduskuntaan palaveeraamaan VNK:n tiimini kanssa. Istunnosta jatkoin Tampereelle valtuustoon.

Kokous ei ollut kunnolla ehtinyt alkaakaan, kun ajauduttiin kahden tunnin mittaiseen menettelytapakeskusteluun. Pöydälle oli jaettu ylimääräisenä asiana esitys kaupungin säästöistä. Vasemmisto syytti valmistelua tiedon pimittämisestä.

Säästöt eivät ehtineet muun esityslistan mukana, koska kaupunginhallitus jätti aiemmin yksimielisesti (vasemmisto mukaan lukien) säästöt pöydälle, jotta ehdittäisiin hakea henkilöstön kanssa viime hetken ratkaisua. Asian käsittelyä ei taas haluttu lykätä kuukaudella seuraavaan valtuuston kokoukseen, koska jokainen kuukausi ilman säästöjä merkitsee taloustilanteen huononemista – ja siten uhkaa palveluille.

Menettelytapa oli silti näin isossa asiassa huono. Vihreiden Niina Rissanen esitti ylimääräisen valtuuston kokouksen kutsumista koolle seuraavalla viikolla ja sen selvittämistä, voisiko kokouksesta olla maksamatta valtuutetuille palkkioita. Näin päätettiinkin.

Muuten valtuutettuja puhuttivat bussilippujen hinnat. Totesin, että korotukset ovat ikäviä sekä sosiaaliselta että ekologiselta kannalta. Nykyisessä taloustilanteessa vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, sillä kaupunki ei voi irrottaa ylimääräistä rahaa bussien tukemiseen samalla, kun joudutaan säästämään koulutuksesta, terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista.

Korotukset ovat onneksi aika maltillisia. Aikuisten arvolippumatkoihin tulee 10 senttiä lisää, mutta samalla nuorisoalennusta laajennetaan.

Käteisellä ostettavan kertalipun hinta tosin nousee neljänneksellä 2,5 euroon. Toisaalta kertalippua käyttää vain noin 10 % matkustajista ja korotus kannustaa yhä useampia siirtymään kausi- tai arvolippuun – ja toivottavasti bussien vakituiseksi käyttäjäksi.

Korotusten jälkeenkin Tampereen lippujen hinnat ovat ylivoimaisesti Suomen halvimpia. Koska hintoja ei ole korotettu vuosikausiin, reaalihinnat ovat itse asiassa laskeneet. Lisälipputulot mahdollistavat myös joukkoliikenteen parantamisen lamankin aikana.

Vaikka jaoin vasemmiston tuskan hintojen korotuksista, en voinut olla ihmettelemättä sen toimintaa. Korotukset hyväksyttiin yksimielisesti yhdyskuntalautakunnassa, toisin sanoen myös vasemmiston jäsenet tukivat korotuksia siellä.

Kaupunginhallituksessa demarien Pekka Salmi esitti kuitenkin, että korotuksista perutaan yksi osa. Valtuustossa hän olikin jo sitä mieltä, että korotuksista pitää perua kaksi osaa. Vasemmistolla oli siis käsittelyn kolmessa peräkkäisessä vaiheessa tasan kolme eri kantaa samasta asiasta.

Ajauduin debattiin myös toisen demarin, entisen apulaispormestarin Tarja Jokisen kanssa. Ensin Tarja totesi, että korotuksiin joudutaan, koska kaupunki ei anna bussiliikenteelle lisää rahaa. Heti perään hän kuitenkin väitti, ettei taloustilanteella ole mitään vaikutusta hintojen korotuksiin. Olin samaa mieltä ensimmäisen Tarjan ja eri mieltä jälkimmäisen Tarjan kanssa.

Jouduin poistumaan kokouksesta kesken ehtiäkseni yöksi Helsinkiin. Minulta jäi siis väliin perussuomalaisten puheenvuoro, jonka mukaan ihminen ei vaikuta ilmaston lämpenemiseen. Olen aina vaikuttunut siitä, kun maallikot kumoavat tuhansien tutkijoiden vuosikymmenien työn tulokset.

Torstain aloitin VTT:n Energy Visions 2050 -hankkeen johtoryhmän kokouksella Otaniemessä. Päivällä debatoin punavihermustan radikaalin Tadzio Müllerin kanssa Vasemmistofoorumin Kapitalismi ’09 -tapahtumassa.

Sympaattisen Tadzion pääargumentti oli se, että historiassa todistettavasti vain talouden romahdus on leikannut ilmastopäästöjä merkittävästi. Siksi ainoa tapa leikata päästöjä riittävän nopeasti hänen mielestään on leikata talouskasvua.

Olin eri mieltä. Ensinnäkin useissa maissa on onnistuttu leikkaamaan päästöjä samalla, kun talous on kasvanut. Tämä on siis mahdollista, mutta kokemus pitää vain monistaa ja tahtia tiukentaa.

Toiseksi talouskasvun leikkaaminen on nykyjärjestelmässä rujo tapa leikata päästöjä. Kasvun hiipumisesta kärsivät eniten ennestäänkin heikoimmat työttömyytenä ja palveluiden karsimisena.

Kolmanneksi jos päästöjen leikkaaminen tuntuu välillä muutenkin poliittisesti vaikealta, talouskasvua leikkaamalla se on käytännössä mahdotonta – demokratiassa. Linkolan ja kumppanien brutaalit diktatuurifantasiat ovat asia erikseen.

Nykyjärjestelmä edellyttää tasaista talouskasvua, jotta työttömyys ei lähde nousuun ja julkinen talous ajaudu ongelmiin. Emme ehtineet pohtia sitä, voitaisiinko kuvitella järjestelmä, jossa ihmisten tarpeet voitaisiin tyydyttää myös nollakasvun oloissa.

Paneelissa teki mieli myös sanoa, että Tadzio voisi aloittaa kapitalismin ja ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun omasta elämästään. Suomeen lentokoneella saapunut vallankumoussoturi pauhasi minulle ilmastokriisistä päivää ennen, kun lähdin itse työmatkalle Pariisiin – junalla.

Iltapäivällä eduskuntaryhmän kokous jäi väliin, koska alustin Energiateollisuuden seminaarissa messukeskuksessa vähäpäästöisestä energiajärjestelmästä. Sen jälkeen kuuntelin kollegojen paneelin, jossa Anni Sinnemäki ja Kimmo Tiilikainen esiintyivät edukseen.

Eduskuntaan palattuani päivystin istunnossa illan odottaen avioliittolakialoitteeni lähetekeskustelua. Konservatiivit eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Keskustan Lauri Oinonen argumentoi, että avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välillä, koska avioliitto voi olla vain miehen ja naisen välillä. Siis koska sana ”avioliitto” on suomen kielessä vakiintunut tarkoittamaan tiettyä asiaa, ei se voi muuttua. ”Pöytä on pöytä, tuoli on tuoli”, entinen pastori meitä opetti.

Demarien Esa Lahtelan mukaan taas samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus sotisi ”luonnollista järjestelmää” vastaan. En sitten tiedä, miksi olisi sen luonnollisempaa, että lapsen voi nykyään adoptoida yksin elävä nainen tai mies.

Olen perustellut sukupuolineutraalia avioliittolakia viimeksi huhtikuun Voltin kolumnissani. Keskustelussa esittämäni puheenvuorot voi lukea täältä.

Perjantai alkoi tulevaisuusselonteon asiantuntijaryhmällä, jatkui istunnolla ja päätyi Viking Isabellalle. Tukholmasta matka jatkuu Pariisiin energiansäästökonferenssiin ja tapaamaan OECD:n ja IEA:n asiantuntijoita.

Mutta siitä myöhemmin matkapäiväkirjassa.