Maanantaina pääsin ensimmäistä kertaa Tampereen seudun ilmastostrategian ohjausryhmän kokoukseen. Käsittelimme seudun kuntayhtymän toimistolla Finlaysonilla lupaavalta vaikuttavaa strategialuonnosta. Esitin määrällisten tavoitteiden ja konkretian lisäämistä.
Perään tapaaminen Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajan Kaisa Myllylän kanssa alkoi huonoissa merkeissä: tarjoilijan varoittamatta valmiiksi avaama Reilun kaupan mehu tyrskyi ravistellessa syliini. Yritin antaa märkien housujen olla häiritsemättä, kun juttelimme mm. yliopistolaista, opinto-ohjauksesta ja Tamyn ympäristöhankkeista.
Illaksi matkustin varapuheenjohtajaehdokkaiden paneeliin Helsinkiin. Café Engelin hyisellä sisäpihalla puhuimme mm. siitä, miten Vihreistä voidaan tehdä koko Suomen puolue ja edellyttääkö ympäristönsuojelun tehokas edistäminen uskottavaa politiikkaa muissakin asioissa.
Tiistaina Teknologiateollisuus ry:n johto tuli tapaamaan vihreitä mm. työmarkkinatilanteesta ja yliopistolaista. Energiapolitiikassa vieraiden pääviesti Vihreille oli toivoa kolmea uutta ydinvoimalaa. Se on vähän sama kuin myisi Lenin-patsasta kokoomukselle.
Lobbausyrityksen kruunasi se, että vieraat perustelivat lisäydinvoiman tarvetta sähkönkulutusennusteilla, jotka teollisuus oli sepittänyt kaksi vuotta sitten – siis ennen, kuin kulutus romahti enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana sähkön kulutus on laskenut jo yhden ydinreaktorin tuotannon verran, eikä pohjaa näy.
Vaikka osa laskusta on suhdanneluontoista ja siten väliaikaista, osa johtuu teollisuuden pysyvästä rakennemuutoksesta. Ja se jatkuu: Metlan piakkoin julkistaman ennusteen mukaan metsäteollisuuden tuotanto ja siten sähkönkulutus putoaa vielä rajusti vuoteen 2020 mennessä.
Teknologiateollisuuden lobbari ei antanut tosiasioiden häiritä, vaan esitteli käppyränsä viiksikarvankaan värähtämättä.
Ympäristövaliokunnan jälkeen valmistelin puhelinpalaverissa ministeri Lehtomäen kanssa tulevaisuusselonteon ministerityöryhmän kokousta. Siellä käytiin selontekoluonnosta luvuittain läpi.
Istunnossa keskusteltiin sisäisestä adoptiosta. Myöhemmin poikkeuksellisen urpoilla puheilla mainetta niittäneen Pentti Oinosen jutut pyörivät seksin ympärillä.
Sisäinen adoptio on Oinosen mukaan “vain makuukammarissa seksileikkejään touhuavien itsekkäiden homoparien etu”. Hän pohti, miten käy lapselle, joka näkee samaa sukupuolta olevien vanhempiensa sänkykamarileikit. Eivätkö heteroparit sitten harrasta sänkykamarileikkejä vai eikö se vain ole Oinosen mielestä ongelma, jos lapset näkevät kahden eri sukupuolta olevan vanhemman harrastamassa seksiä?
Juha Mieto ajatteli “kauhulla sellaasta asiaa, jos ajatellahan sitä, että isovanhemmat jäävät paitsiohon tästä kaikista rakkaammasta kultaisesta lapsenlapsesta, ja jos lapsi sitten 20-30 vuoren ikääsenä vasta rupiaa kiinnostumahan, niin tästä voi tulla henkisiä traumoja”. Hiihtäjän logiikalla pitäisi kaiketi huolestua kaikesta adoptiosta.
Mikään ei kuitenkaan estä sitä, että lapsi säilyttää tosiasiallisen suhteen myös toiseen biologiseen vanhempaansa ja isovanhempiinsa, jos sekä lapsi että vanhemmat sitä haluavat. Käytännössä näin usein myös on.
Veltto Virtanen puolestaan tiesi, että “meillä on tieteiselokuvissa ja scifeissä malleja siitä, että lapset ja nuoret tulevat kasvamaan sukupuolettomammiksi, tunteettomammiksi, pinnallisemmiksi”. En ole ehkä nähnyt Virtasen mainitsemia elokuvia, mutta sen sijaan olen lukenut samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuudesta kertovia tutkimustuloksia. Niiden mukaan lapset kasvavat tällaisissa perheissä keskimäärin yhtä tasapainoisiksi kuin muissakin.
Lakivaliokunnan puheenjohtaja, Vihreiden Heidi Hautala esitteli valiokunnan mietinnön. Hän muistutti, että rekisteröityjen parien perheissä elää jo nykyisin lapsia. Sisäinen adoptio koskettanee muutamia satoja perheitä.
Nykyään näissä perheissä elävien lasten oikeudellinen asema on puutteellinen mm. elatuksen, tapaamisoikeuden ja perintöoikeuden suhteen. Siksi perheen sisäinen adoptio turvaa lasten oikeuksia.
En voinut osallistua keskusteluun, sillä olin lupautunut valtuuston asukasiltaan ilmastosta ja turvallisuudesta Tampereella. Kokoomuksen, keskustan ja kristillisten edustajat loistivat poissaolollaan, joten sain lähes yksin perustella mm. bussilippujen hinnankorotuksia. (Aiheesta aiemmassa viikkopäiväkirjassa.)
Tilaisuudessa virisi hyvä keskustelu keskustan turvallisuudesta. Kuulimme monia esimerkkejä turvattomuuden tunteesta, jota holtiton liikennekulttuuri ja kaljakuppilat ihmisissä herättivät.
Keskiviikon ensimmäinen puolisko vierähti kokousputkessa: hallitusryhmä, ympäristövaliokunta, selontekotiimi ja istunto. Illaksi palasin taas Tampereelle keskustelemaan turvallisuudesta, tällä kertaa Vihreiden tilaisuuteen. Keskustelua virittämässä olivat myös vihreä valtuutettu ja ylikonstaapeli Anna-Kaisa Heinämäki sekä kaksi etsivän työn ohjaajaa.
Puheenvuorossani lähdin liikkeelle siitä, että arjen turvallisuus on hyvinvoinnin perusedellytys: jos turvallisuus järkkyy, menee pohja kaikelta muultakin. Siksi turvallisuuden takaamisen pitää olla politiikan kärkitavoitteita.
Usein rikollisuuteen syyllistyvillä on taustalla monenlaisia ongelmia. Väkivaltarikoksista selvästi yli puoleen liittyy viinan käyttö, ja viidenneksessä rikoksista mielenterveysongelma on osasyy. Ruotsissa puolella vangeista todettiin keskittymishäiriö ADHD.
Turvallisuuden parantamiseen ei ole yhtä taikatemppua, vaan tarvitaan monia keinoja. Tarvitaan apua päihdeongelmiin, työpaikkoja ja sosiaaliturvaa, mutta tarvitaan myös lisää poliiseja ja valvontaa. Suomessa on yksi poliisi 650:tä ihmistä kohti, muissa Pohjoismaissa yksi 550:tä ja monissa Euroopan maissa yksi 350:tä kohti.
Sen sijaan rangaistusten koventaminen tai poliisin valtaoikeuksien lisääminen eivät välttämättä juurikaan tepsi. Kun suomalainen heiluttaa puukkoa humalassa, hän tuskin laskelmoi, seuraako rikoksesta kolme vai viisi vuotta vankeutta.
Torstaina pidettiin tulevaisuusselonteon taustoittamiseksi antoisa työpaja metsien ja maaperän hiilivarastoista. Iltapäiväksi palasin eduskuntaan eduskuntaryhmän kokoukseen ja istuntoon.
Illalla kyläilimme Keilaniemessä Fortumin uuden toimitusjohtajan Tapio Kuulan vieraina. Kontrasti vaikuttamistaidoissa Teknologiateollisuus ry:n kavereihin verrattuna oli huomattava.
Fortum korosti tuotantonsa vähäpäästöisyyttä, tukea päästökaupalle ja satsauksia uusiin tekniikoihin kuten aaltovoimaan ja hiilen talteenottoon ja varastointiin. Tenttasin isäntäväkeä ydinvoiman päästövähennyksistä ja windfall-verosta.
Perjantaina alustin ympäristövaliokunnan jälkeen ilmastonsuojelusta salilliselle toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen liiketalouden opettajia. Sain palkinnoksi kirjan Helsinki ilmasta, jonka urautuneet putkiaivoni tulkitsivat ensin muotoon Helsinki ja ilmasto.
Ennen istuntoa juttelin demarien puheenjohtajan Jutta Urpilaisen kanssa tulevaisuusselonteosta. Iltapäivä vierähti kaupan sijainnin ohjausta pohtivassa ympäristöministeriön työryhmässä. Ryhmän esitys alkaa jo hahmottua.
Illan bonusoperaatio oli jättimäisten vanhojen kaiuttimien rahtaaminen ystävän luota kierrätyskäyttöön kotiin. Kiitos Markukselle roudausavusta!
Viikonlopun vietin äitienpäivän kunniaksi mummolassa. Koska siltatöiden takia osa junayhteydestä Parikkalasta Punkaharjulle oli korvattu bussilla, yhdensuuntaiseen matkaan kuului neljä junaa ja yksi bussi.
Perillä löysin isän ja pikkusiskon kanssa juuri riittävästi varhain liikkeellä olleita korvasieniä, jotta niistä sai höystettä munakkaaseen. Löysimme myös komean majavien padon.
13 Responses
No heissulivei Oras!
Mainitsit tässä tekstissä, että “olen lukenut samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuudesta kertovia tutkimustuloksia. Niiden mukaan lapset kasvavat tällaisissa perheissä keskimäärin yhtä tasapainoisiksi kuin muissakin.”
Tutkimustulokset isättömistä lapsista ovat huolestuttavia. Näitä on tehty kymmeniä ja jo useita vuosikymmeniä. Suosittelen luettavaksi ainakin J.L. Sheline (et al.), “Risk Factors…”, American Journal of Public Health, No. 84. 1994 ja/tai G.D. Sandefur (et al.), “The Effects of Parental Marital Status…”, Social Forces, September 1992.
Isättömät lapset kokevat muita useammin mielisairautta, tekevät väkivaltaa, ja ajautuvat päihdeongelmiin. Toki kaksi homomiestä voi toimia kahtena isänä, mutta lesboparin pojan elämä voi muuttua tutkimusten valossa haasteelliseksi.
Käsite “miehen malli” on varsinkin pojille hyvin tärkeä. Ihan oikeasti. Turha selittää mitään roskaa kaiken pohjimmaisesta sukupuolineutralisuudesta, bi-seksualisuudesta, ja relatiivisuudesta kuten teillä vihreillä on tapana.
Suosittelen vastaavasti tutustumista Charlotte J. Pattersonin Yhdysvaltain psykologiyhdistykselle tekemään tutkimuskoosteeseen (http://www.apa.org/pi/parent.html). Se kokoaa kymmeniä samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuutta käsitteleviä tutkimuksia. Valtaosa lähteistä on myös uudempia kuin 15 vuoden takaa.
Tutkimuksia käytetään vanhemmuutta koskevassa julkisessa keskustelussa aika yleisesti väärin. Yleinen virhe on yleistää äidin kanssa ilman isää kasvaneita lapsia koskevat tulokset kahden äidin (tai kahden isän) kanssa kasvaneisiin lapsiin. Aina ei myöskään eroteta sitä, onko lapsi menettänyt isänsä esim. kuoleman, hylkäämisen tai jonkin muun traumatisoivan syyn takia vai onko hän alusta asti kasvanut yhden tai kahden äidin perheessä. Oma lukunsa on sosio-ekonomiset tekijät: yhden huoltajan perheessä on suurempi köyhyysriski kuin kahden huoltajan perheessä.
Suosittelen vastaavasti tutustumista Charlotte J. Pattersonin Yhdysvaltain psykologiyhdistykselle tekemään tutkimuskoosteeseen (http://www.apa.org/pi/parent.html). Se kokoaa kymmeniä samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuutta käsitteleviä tutkimuksia.
Olen tutustunut. Tutkimukset perustuvat siihen, että koko kuva ihmisestä latistetaan niin, että ihminen on psyykkisesti tasapainoinen. Ihminen on paljon muutakin kuin vain sitä, onko hän psyykkisesti tasapainoinen vai ei. Tutkimukset eivät todista, että homoperheessä kasvavasta tulisi yhtä hyvä ihmisenä kuin heteroperheessä kasvavasta. Esim. kahden naisen kanssa kasvavasta pojasta tullee helposti psyykkisesti tasapainoinen “nynny”.
Ote em. raportista:
“In summary, there is no evidence to suggest that lesbian
women or gay men are unfit to be parents or
that psychosocial development among children of
lesbian women or gay men is compromised relative
to that among offspring of heterosexual parents.”
http://www.apa.org/pi/parent.htm
Tutkimuksissa tarkastellaan siis sitä, millainen on lapsen psyykkinen ja psykososiaalinen kehitys. Sellaista, tuleeko lapsista samanlaisia, yhtä hyviä, ei edes pystytä tukimaan. Mutta kyllä jo maalaisjärki sanoo, ettei miespuolista vanhempaa voi täysin korvata naisella, eikä naispuolista vanhempaa voi täysin korvata miehellä. Siis lähtökohtaisesti heteroperhe on parempi kasvuympäristö.
Sitten on lisäksi tietenkin moraalinen puoli, eli ihmisen omantunnon pitäisi sanoa, että homosuhde on kauhistus ja iljetys. Voisin sanoa, että koska homosuhde on moraalisesti väärin, kasvaa lapsi moraalittomassa ympäristössä ja kasvuympäristö on näin ollen huonompi. Tätä väitettä ei kukaan pysty kumoamaan. Kyse on ja tulee aina olemaan vain ja ainoastaan omantunnon kysymyksestä. Tutkimukset eivät todista mitään.
Ihmisten moraali menee alas ja lujaa. Vihreät keräävät Suomesta kaikki moraalittomimmat ja hulluimmat ihmiset. 70-luvun hippiliike on päässyt Suomen hallitukseen.
oras: “Yleinen virhe on yleistää äidin kanssa ilman isää kasvaneita lapsia koskevat tulokset kahden äidin (tai kahden isän) kanssa kasvaneisiin lapsiin.”
Missä virhe on? Perheestä puuttuu isä, jos perheessä on kaksi “äitiä”.
Jos uskoo, että vain naisen ja miehen kasvattamista lapsista voi tulla “yhtä hyviä”, ei tutkimustulosten kannata antaa häiritä. Ja jos vielä päälle uskoo, ettei asiaa voi edes tutkia, saa tyynesti pitää ennakkoluuloistaan kiinni.
Miksi homosuhde on kauhistus ja iljetys? Ai niin, kehäpäättelyyn ei kuulu väitteiden perusteleminen.
Jos yhtäläisten oikeuksien kannattaminen on osoitus moraalin rappiosta, minulla on nimimerkille a.s. huonoja uutisia: lakia sisäisestä adoptiosta kannatti eduskunnan selvä enemmistö, mukaan lukien enemmistö sellaisista rappio- ja hippipuolueista kuin kokoomus ja SDP. Toki se on totta, että Vihreät on puolueista voimakkaimmin sitoutunut yhdenvertaisuuteen; meidän aloitteestamme sisäinen adoptio aikanaan saatiin hallitusohjelmaan.
Ja vielä tutkimuksista: lapsen kannalta on aika eri asia kasvaa ilman isää äidin kanssa kuin kahden äidin tai kahden isän perheessä. Mutta eihän sillä tietysti ole paljoa väliä, jos “tutkimukset eivät todista mitään” (sic).
Hyvä Oras, sinä vetoat tutkimuksiin, en minä, joten kysyn, missä se virhevirhe, kun sanot:
“Yleinen virhe on yleistää äidin kanssa ilman isää kasvaneita lapsia koskevat tulokset kahden äidin (tai kahden isän) kanssa kasvaneisiin lapsiin.”
On eri asia elää kahden kuin yhden vanhemman kanssa siinä mielessä, että kahdella vanhemmalla on mm. ajallisia resursseja enemmän. Mutta nyt on kyse asettelusta kaksi naista tai kaksi miestä vs. nainen ja mies.
Jos esim. lapsen kasvuympäristö on tutkimusten mukaan huonompi perheissä, joista puuttuu isä, emme tiedä johtuuko huonompi kasvuympäristö vain toisen vanhemman puuttumisesta vai myös lisäksi miespuolisen vanhemman puuttumisesta. Homot tulkitsevat asian tarkoituksenhakuisesti niin, että asia johtuisi vain toisen vanhemman puuttumisesta. Millä tämän todistat? Väitän, että asia johtuu kummastakin: toisen vanhemman puuttumisesta sekä miespuolisen vanhemman puuttumisesta.
Väitteesi on siis se, että isän voi korvata täysin toisella naisella ja äidin voi korvata täysin toisella miehellä. Mikä tutkimus osoittaa tällaisen väitteen oikeaksi? Mikä tutkimus osoittaa, että miespuolisella tai naispuolisella vanhemmalla ei ole mitään merkitystä lapsen kehitykselle?
Minusta nimimerkin a.s. ajatukset voi jättää omaan arvoonsa sen perusteella mitä hän sanoo “omastatunnostaan” ja “moraalistaan”. Ei niinkään se, etteikö niitäkin voisi pohtia, vaan koska hänen käsityksensä ovat niin syrjiviä, ettei hän edes pyri objektiivisuuteen.
A.s. vaatii myös tutkimustuloksia silloin kun olettaa että hänelle kiusallisia ei ehkä löytyisi, mutta kun sellaisia löytyy, tutkimukset eivät todistakaan mitään. Aika turha(uttava) keskustelukumppani…
Tiede on joka tapauksessa ainoa mahdollisuus saada jotain objektiivisia faktoja asiaan, joka herättää näin paljon tunteita. Ja kuten APA summaa, nais- tai miesparien kasvattamat lapset eivät ole tutkimusten mukaan huonommassa asemassa kuin heteroparien kasvattamat.
Mikä tutkimus osoittaa, että miespuolisella tai naispuolisella vanhemmalla ei ole mitään merkitystä lapsen kehitykselle?
En nyt oikein ymmärrä näitä “keskustelu” strategioita. Kai sillä voi olla merkitystä, en ymmärrä miksi kaikkien kasvuympäristöjen pitäisi olla täysin samanlaisia. Miksi homojen suhteen pitäisi “todistaa” erikseen jotain? Tämä keskustelu on järjetön näiltä osin. Tässä laissa käsitelty perheensisäinen adoptio – tai muukaan adoptio – ei ole keneltäkään pois. En ymmärrä, miten edes voisi olla lapsen edun mukaista, että hänen tosiasialliset sosiaaliset vanhempansa ovat sitä myös lain edessä.
Tämä tulee varmaan Suomen oinosille ja miedoille yllätyksenä, mutta homopareilla on huollettavina lapsia jo nyt, eikä tämä lakimuutos käsittääkseni muuta asiaa mihinkään suuntaan.
En ymmärrä myöskään “homovastaisia” käsityksiä vapaan adoptionkaan suhteen. Niissä esitetään asia usein ikäänkuin jos adoptio olisi sallittua myös homoille, että nämä tulisivat ja adoptoisivat meidän heteroiden lapset ja tekisivät niistäkin homoja tai ainakin traumatisoisivat “seksileikeillään”. Voi jeesus.
Mitä tulee ydinvoimaan, niin en ihan ymmärrä tätä ydinvoimavastaisten perustelua, jonka mukaan sähkönkulutuksen väheneminen jotenkin puhuisi ydinvoimaa vastaan. Kulutuksen väheneminen on hyvä uutinen, mutta hiiltä ja turvetta poltetaan edelleen aika paljon. Mitä nopeammin se saadaan korvattua jollakin päästöttömällä, sen parempi. Ydinvoima ei ole lopullinen ratkaisu, mutta on se nyt ainakin paljon parempi kuin hiili.
Oho, kirjoitusvirhe; siis tietenkin piti sanoa, etten ymmärrä, miten voisi olla lapsen edun vastaista, että sosiaaliset vanhemmat ovat myös lailliset vanhemmat.
Ydinvoiman lisärakentamisen yksi pääargumentteja on ollut se, että uutta kapasiteettia tarvitaan turvaamaan sähkön saanti kulutuksen kasvaessaa. Kun kulutus on romahtanut, tämä argumentti ei päde yhtä hyvin.
Toki ennenkin on nähty se, kuinka nopeasti ydinvoimateollisuus mukautuu uuteen tilanteeseen. Argumentteja vaihdetaan lennosta, ja pääargumenteiksi muotoutunevat 1) poistuvan kapasiteetin korvaaminen, 2) Venäjän tuonnin lopettaminen (jolla muuten perusteltiin jo viidettä ydinvoimalaa, mutta mitäpä vanhoja muistelemaan) ja 3) päästöjä aiheuttavan kotimaisen tuotannon korvaaminen.
Näihin taas kulutuksen lasku liittyy mm. niin, että muiden tekijöiden pysyessä samana pienempi kulutus tarkoittaa vähemmän sitä fossiili- ja turvelauhdetta, jota päästöttömän ydinvoiman pitäisi korvata. Laskeneen kulutuksen oloissa uusi ydinvoima siis leikkaisi päästöjä vähemmän kuin aiemmin – eli myös ilmastoargumentti menettäisi hieman painoarvoa.
Tai toisinpäin: ydinvoiman kannattajien esittämät tavoitteet, joilla lisärakentamista perustellaan, on (entistä) helpompi saavuttaa muilla keinoilla kuin ydinvoimalla.
Tietenkään en kiistä sitä, etteikö muilla keinoin olisi kulutuksen laskiessa helpompi vähentää päästöjä, mutta näen nuo asiat jotenkin riippumattomina. Pidin hölmönä ydinvoiman kannattajien argumentteja silloin, kun perusteluna oli se, että kulutus kuitenkin kasvaa. Kulutuksen kasvaminen ei ole mikään luonnonlaki, eikä siihen vetoaminen ollut kovin älykästä.
Itse suhtaudun ydinvoimaan myönteisesti lähinnä siksi, että kulutuksen laskiessa (joka on ihan hyvä tavoite ceteris paribus) ydinvoima kytketään pois päältä viimeisenä. Minusta “argumentointi” tässä asiassa on vähän höpsöä puolin ja toisin. Ydinvoimakysymys ei pitäisi olla periaatteellinen kysymys, vaan sen pitäisi ratketa ihan kustannus-hyötylaskelmilla.
Minusta vihreät ovat tehneet siitä liiaksi arvo- ja periaatekysymyksen, jopa siinä määrin, että kannan tarkistamisen esteenä näyttäisi olevan pelko siitä, että menetetään uskottavuus. Käsittääkseni meistä vihreiden kannattajista noin kolmannes suhtautuu myönteisesti ydinvoimaan, mutta esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa vihreillä ei ollut yhtään vähääkään näkyvämpää ehdokasta (en tiedä oliko edes vähemmän näkyvää) joka olisi suhtautunut edes varovaisen myönteisesti. Linja on kauttaaltaan jyrkkä “ei”.
Ydinvoimateollisuuden käsityksiä tai argumentteja asiasta ei kannata sen kummemmin ottaa vakavasti. Hinku rakentaa ydinvoimaloita kertoo kuitenkin siitä, että ainakin se uskotaan kannattavaksi. Kannattavuuden syy on joko siinä, että ydinvoima oikeasti on halpaa tuottaa, tai sitten siinä, että ydinvoimateollisuus uskoo voivansa kipata kustannuksia veronmaksajille ja kääriä voitot taskuunsa. Jos syynä vastustukseen on pelko siitä, että kyse on jälkimmäisestä, niin kannattaisi keskittyä tunnistamaan niitä mekanismeja, joilla kustannuksia yritetään maksattaa muilla, ei periaatteelliseen vastustukseen.
Myöskään ydinvoiman vaihtoehtoiskustannus rakentamatta jääneenä tuulivoimakapasiteettina ei ole periaatteellinen, vaan laskennallinen kysymys. Minusta sinulla on erittäin hyvä positio näiden asioiden tuomiseen esille. Jos luvut puhuvat oikeasti ydinvoimaa vastaan, eikä kyse ole pelkästä änkyröinnistä, niin asiasta kannattaisi tiedottaa paremmin. Toisaalta, jos ne eivät puhu ydinvoimaa vastaan, niin miksi sitä pitäisi jarruttaa? Kannattaa olla rehellinen, jos ei julkisesti, niin ainakin itselleen…
Ydinvoima on energianlähde muiden joukossa siinä mielessä, että sillä on hyvät ja huonot puolensa. On helppo olla samaa mieltä siitä, että ydinvoimaan(kin) pitää suhtautua kiihkottomasti ja arvioida argumentteja puolesta ja vastaan.
Minusta asetelman voi pelkistää kahteen kysymykseen:
1) onko Suomessa mahdollista tyydyttää energiantarve ilman lisäydinvoimaa samalla, kun päästöt leikataan kestävälle tasolle?
2) jos on, onko vaihtoehto ilman ydinvoimaa kokonaisuutena parempi kuin ydinvoiman lisärakentamiseen perustuva vaihtoehto?
Vastaukset ovat
1) selvästi: kyllä
2) riippuu monesta tekijästä, mutta oma arvioni on: kyllä
Mutta ydinvoimakeskusteluun päästään paneutumaan perusteellisesti tuonnempana, kun periaatepäätös tulee hallituksen ja eduskunnan käsittelyyn.