Maanantaina istuin kuntatalolla yhdessä tulevaisuusselonteon 13 sidosryhmäpaneelista. Tällä kertaa kuntien edustajat pohtivat sitä, miten vähähiiliseen Suomeen voitaisiin päästä ja mitä se merkitsisi kunnille.
Illalla kävin gradupiirin viimeisessä tapaamisessa. Minun on tarkoitus keskittyä gradun kirjoittamiseen juhannuksen jälkeen, kun eduskunta jää kesäistuntotauolle.
Jäin yöksi Helsinkiin, sillä seuraavana päivänä piti olla varhain Vihreiden viestintätiimin palaverissa. Pohdimme ilmasto- ja energia-asioiden viestintää. Ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen ajelin ratikalla tulevaisuusselonteon asiantuntijaryhmän kokoukseen ulkoministeriön hulppeisiin tiloihin.
Istunnossa väännettiin valtiontalouden kehyksistä. Minulta vääntö jäi väliin, sillä keskustelin valtiovarainministeri Kataisen valtiosihteerin Velipekka Nummikosken kanssa ilmasto- ja energiastrategiasta.
Päivän päätteeksi istuin vielä säätytalolla Maailmanpankin järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa. Unettavan tilaisuuden tarkoitus oli pohtia jotain “frameworkiä”, josta joskus kehkeytyy ehkä jokin strategia, joka saattaa vaikuttaa johonkin käytännössä.
Keskiviikkona osallistuin hallitusryhmän kokoukseen jälkeen ulkoministeriön ja Maailmanpankin paneeliin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta kehitysmaissa. Puhuin mm. sopeutumisvalmiuksien parantamisesta kansainvälisellä tasolla ja sopeutumisesta myös ilmastonsuojelun vaikutuksiin.
Seminaarin jälkeen tapasin tulevaisuustiimiäni. Istunnossa äänestelin kolmeen asti ja lähdin sitten Tampereelle kaupunginvaltuustoon.
Valtuuston kokous alkoi jo puoli neljältä, mutta kesti silti yli yhteentoista. Esityslista oli tuhti: tarkastuslautakunnan kertomuksen ja tilinpäätöksen lisäksi sillä oli mm. kaupungin vuositavoitteiden asettaminen ja Kauppi-Niihaman osayleiskaava.
Puhuin mm. kevyen liikenteen edistämisestä. Bussien matkustajamäärät on saatu viime vuosina hienoon nousuun, mutta pyörätieverkon toteuttaminen matelee etanamaista vauhtia. Tahtia tulisi kiristää reippaasti.
Aloitteeni HIV-pikatesteistä sai viileän vastaanoton. Vastauksessaan ylilääkäri jarrutteli ideaa sillä perusteella, että terveydenhoidon ammattilaisten pitäisi vastata testeistä ja antaa testattaville neuvontaa – ikään kuin olisin koskaan muuta väittänyt.
Torstai oli kompakti. Ympäristövaliokunnan, ilmasto- ja energiapoliittisen ministeriryhmän sekä eduskuntaryhmän kokousten päälle oli kyselytunti.
Perjantaina tapasin valiokunnan kokouksen jälkeen saksalaisia toimittajia. Jouduin puhkomaan katteetonta kuvaa Suomesta kestävän kehityksen mallimaana.
Heti perään isännöin Tampereen työvoimatoimiston väkeä. Heillä oli kova huoli työntekijöiden jaksamisesta ja palvelun tason turvaamisesta tuottavuusohjelman, hupenevien määrärahojen ja jatkuvan organisaatiouudistuksen puristuksessa.
Huoli oli tarttuvaa sorttia, vastaukseni eivät välttämättä erityisen lohduttavia. Tunnen työvoimahallintoa lähinnä pintapuolisesti, mutta lupasin viedä viestiä työministerillemme.
Istunnossa äänestin hallituksen luottamuksen puolesta. Sen jälkeen juttelin Deloiten edustajan kanssa ilmastopolitiikan vaikuttavuuden arvioinnista. Tänäkin keväänä kauppapuutarhojen edustajat kävivät eduskunnassa kylässä, joten sain mukaani tuoreita vihanneksia.
Illaksi palasin kotiin tukiryhmäni tapaamiseen. Pohdimme pienellä porukalla kunnallisvaalien asetelmia ja pallottelimme kampanjaideoita.
Lauantaina palasin Helsinkiin Maailma kylässä -festivaaliin. Festivaalin aikana myös ystävät ovat kaupungissa, joten kaveribongauksen kannalta Maailma kylässä on verraton.
Ostin Tiibetin lipun ja paljon kirjoja. Itseäni muistin teoksilla Ilmakehä, sää ja ilmasto sekä Expect Resistance. Ystävälleni ostin syntymäpäivälahjaksi Joe Saccon loistavan sarjakuvaromaanin Palestiina. Suosittelen.
Sunnuntaina puhuin paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen ilmastopaneelissa Hyvinkäällä. Kauniin kesäisestä säästä huolimatta yllättävän moni malttoi raahautua sisälle Hyvinkääsaliin.
