Maanantaina kävin alustamassa Virroilla ilmastotilaisuudessa. Samalla sain taas tuta joukkoliikenteen alennustilan reuna-alueilla.

Tampereelta Virroille pääsin vielä bussilla parissa tunnissa. Paluuyhteyttä ei sitten järjestynytkään, vaikka kokeilimme aika villejäkin reittejä ja kombinaatioita.

En mielelläni puhu tilaisuuksissa, jotka edellyttävät autokyytiä. Toisaalta ei ole tilaisuuden järjestäjien vika, että joukkoliikennettä on ajettu alas.

Siksi suostuin Virroille. Ja hyvä, että suostuin; tilaisuus oli onnistunut ja järjestäjät kestitsivät perusteellisesti. Viemisiksi sain vielä valikoiman paikallisia marjahilloja ja näyttävän Virrat-kirjan.

Tiistaina sain ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen vieraaksi Lempäälän Hakkarin koulun ysiluokkalaisia. Monien vieraiden asennetta olisi voinut luonnehtia ystäväni toteamuksella kiviäkin kiinnostaa. Muutama oppilaista kykeni vuosien Pisa-kärjen veroisen koulutuksen saatuaan formuloimaan sentään jokusen kysymyksen pilkkomaan odottavaa hiljaisuutta.

Iltapäivällä yleisö oli kertaluokkaa vastaanottavaisempi, kun puhuin Autoliiton Ecotest-vertailun lehdistölounaalla. Ecotest on lupaavan oloinen luokittelu, jossa autot laitetaan jonoon paitsi ilmastoa lämmittävien hiilidioksidipäästöjen, myös terveydelle ja luonnolle vaarallisten ilmansaasteiden perusteella.

Totesin tilaisuudessa, että ajoneuvoteknologialla ja tiedotuksella voi olla merkittävä rooli liikenteen päästöjen vähentämisessä. Toisaalta osa nykyisistä katumaastureista kuluttaa satasella enemmän polttoainetta kuin sadan vuoden takaiset autot, vaikka teknologia on kehittynyt huimasti.

Teknologian hyödyt eivät siis realisoidu itsestään, jos kuluttajat mitätöivät energiatehokkuuden paranemisen haluamalla yhä isompia, painavampia ja mahtipontisemmin varusteltuja kiesejä. Tueksi tarvitaan tehokkaita ohjauskeinoja kuten verotusta ja ruuhkamaksuja. Oikeilla konsteilla on mahdollista tuplata autokannan energiatehokkuus vuosisadan puoliväliin mennessä.

Tiedotustilaisuuden jälkeen tein uuden mediaennätykseni: annoin alle 10 minuutissa kaksi tv-haastattelua ja yhden monimediahaastattelun. Viimeksi mainitun huohotin kävellessä pysäkille juuri ennen, kuin juoksin ratikan perään.

Istunnon lisätalousarviokeskustelu jäi väliin, sillä annoin tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajalle Marja Tiuralle tilannekatsauksen tulevaisuusselonteon valmistelusta. Sen päälle palaveerasin PTT:n Raija Volkin ja PTL:n Jaakko Kianderin kanssa aiheesta, joka tulee julkisuuteen ma 9.6.

Iltasella poljin rantaa Kesärantaan pääministerin perinteisesti hallitusryhmien edustajille järjestämiin bileisiin. Istuksin samassa pöydässä keskustan Kääriäisen ja Kallin sekä kokoomuksen Ravin kanssa. Illan puheenaihe oli ajankohtainen vaalirahakohu.

Meidän Annimme piti pääministerille parhaita vihreitä perinteitä kunnioittaen lievästi sanottuna suorasukaisen juhlapuheen. Bileissä olisi ollut mukava turinoida pitempään, mutta poljin kämpälle viimeistelemään seuraavan päivän esitystä.

Keskiviikkona istuin aamulla hallitusryhmän kokouksessa ja alustin päivällä työ- ja elinkeinoministeriön järjestämässä kaupunkifoorumissa. Maalailin aika isolla pensselillä visioita siitä, miltä tulevaisuuden vähähiiliset kaupungit voisivat näyttää ja miten niihin voitaisiin päästä.

Tulevaisuustiimini viikoittaisen palaverin jälkeen kävin istunnossa ja suunnittelin avustajien kanssa kesän aikatauluja. Illalla kävelin kotipihalla siivoustalkoisiin, jotka olin autuaasti unohtanut. Ehdin osallistua hetken. Pelastin jätelavalta viisi polkupyörää uusiokäyttöön.

Naapuri kertoi tarinoita talon entisistä asukkaista. Yksi oli hukuttautunut kylpyammeeseen, toinen viety palasina muovipusseissa kaatopaikalle.

Torstaina neuvottelin ympäristövaliokunnan kokouksen jälkeen ministerien Pekkarinen, Vapaavuori ja Wallin kanssa ilmasto- ja energiastrategiasta. Pääosassa olivat sähkönkulutuksen näkymät.

Vihreiden näkemyksen mukaan sähkönkulutuksen kasvu voidaan taittaa ja kääntää laskuun jo ennen vuotta 2020. Tämä edellyttäisi toki kunnianhimoisia toimenpiteitä energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämiseksi.

Venähtäneistä neuvotteluista poljin hiki kypärässä takaisin eduskuntaan liikenne- ja viestintävaliokuntaan kuultavaksi. Myöhästyin hieman. Puhuin närkästystään keränneille kollegoille ilmastonsuojelusta liikenneselonteossa.

Eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen istuin suullisella kyselytunnilla.

Perjantaiaamupäivänä sain nauttia harvinaisesta herkusta: istuin kaikessa rauhassa yleisössä. Suomen IPCC-työryhmän ajankohtaisseminaarissa kerrottiin IPCC:n uusien skenaarioiden valmistelusta, uusiutuvan energian raportista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesitalouteen luotaavasta selvityksestä.

Istunnon jälkeen tapasin yritysjohtajia verkostoivan Devoi Oy:n ja Suomen ympäristökeskuksen edustajia. Juttelimme fantastisesta hankkeesta kehittää viidestä suomalaisesta kunnasta 2020-luvulla hiilineutraaleja. Juuri tällaista kaukokatseisuutta, ennakkoluulottomuutta ja kunnianhimoa Suomessa tarvittaisiin roppakaupalla lisää.

Iltapäivällä kävin vielä Espoossa puhumassa fortumlaisten kanssa sähköautoista. Autojen teknologia on kehittynyt viime aikoina roimasti.

Siirtymällä laajamittaisesti sähköautojen käyttöön voitaisiin liikenteen päästöjä vähentää olennaisesti. Esimerkiksi ladattavilla hybridiautoilla voitaisiin energiankulutus leikata alle puoleen. Yksi este on järjetön jäänne periä käyttövoimaveroa kaikilta ei-bensakäyttöisiltä autoilta – myös sähköautoilta.

Illalla saunoin ystävän kanssa Tampereella ja pelasimme kämppiksen Playstationilla Ryhmä-X:ää. Lauantaina äiti kävi kylässä ja vei syömään Veganissimoon.

Muuten viikonloppu meni kotitöitä ja VNK:n töitä tehdessä. Kävin myös kuntosalilla ja Laternassa erinomaisissa Romance-bileissä.