Maanantaina kävin rakennusyhtiö Peabin vieraana tutustumassa Pohjoismaiden ensimmäiseen LEED-sertifioituun toimistorakennukseen Pitäjänmäessä. Yhdysvalloissa kovaa vauhtia yleistynyt sertifikaatti on pikkuhiljaa saamassa jalansijaa myös Euroopassa.

LEEDissä vahditaan paitsi energiatehokkuutta, myös esimerkiksi saavutettavuutta joukkoliikenteellä, rakennusmateriaalien käyttöä ja sisäilman laatua. Kriteerit on laadittu erilaisille rakennustyypeille, ja sertifikaattia voi hakea myös remontille.

LEED-kriteerien seuraaminen lisää rakentamiskustannuksia jonkin verran, mutta toisaalta leikkaa käyttökustannuksia. Viihtyisä ja terveellinen rakennus vähentää sairaspoissaoloja ja säästää siten selvää rahaa. Siksi ei ole yllättävää, että taantuman keskelläkin LEED-toimistot ovat käyneet kaupaksi.

Päivällä pidin lyhyen alustuksen Satu Hassin ja Sirpa Pietikäisen emännöimässä superverkkotilaisuudessa. Jaa mikä superverkko? Siitä voi lukea tarkemmin superverkkoseminaarista kirjoittamassani viikkopäiväkirjassa.

Superverkko tarjoaa kiinnostavan mahdollisuuden siirtyä Euroopassa kokonaan uusiutuviin perustuvaan sähköjärjestelmään. Vihreää sähköä tuotettaisiin keskitetysti siellä, missä sitä on saatavilla edullisesti, ja siirrettäisiin tehokkaita HVDC-siirtoyhteyksiä pitkin sinne, missä sitä käytetään eniten. Näin kustannukset pysyisivät kohtuullisina.

Tiistaina oli valiokunnan ja istunnon välissä aikaa kirjoittaa työhuoneessa. Iltapäivällä juttelin
Greenpeacen Suomen-toimistosta kansainväliseen yksikköön siirtyneen Kaisa Kososen kanssa ilmastoneuvotteluiden tilanteesta.

Seuraava vieras tuli vähän kauempaa, Yhdysvaltain länsirannikolta. Marko Liias on Washingtonin osavaltiokongressin alahuoneen demokraattijäsen.

Erityisen kiinnostavan Markosta tekee kuitenkin se, että hän on suomalaistaustainen ja yksi kongressin avoimesti homoista edustajista – ja tukiryhmäni jäsenen serkku! Maailma on todella pieni… Esittelin sujuvaa suomea puhuvalle Markolle eduskuntaa ja kävimme kuuntelemassa hetken istunnon väittelyä.

Illalla osallistuin Tarja Cronbergin illalliselle Smolnassa. Päävieraana oli suuryritysten ympäristötyötä edistävän World Business Council of Sustainable Developmentin johtaja Björn Stigson.

Kiinan hallitusta neuvonut Stigson arvioi, että Kiina ei tule hyväksymään ilmastoneuvotteluissa muiden asettamia päästövelvoitteita, mutta voi hyväksyä niitä itse. Yleisesti ilmastonsuojelusta Stigsonin näkemys oli synkkä: ilman katastrofia ei riittäviin toimiin olla valmiita.

Keskiviikkona isännöin toimittaja-aamiaista Valtioneuvoston linnassa. Kerroin taustaksi tulevaisuusselonteon tilanteesta, Kööpenhaminan ilmastokokouksen näkymistä ja energian kulutuksen kehityksestä.

Eniten toimittajia kiinnostivat sähkön kulutuksen näkymät. 12 viime kuukauden aikana sähkön kulutus Suomessa on laskenut noin 5,2 TWh (5,8 %). Pudotus vastaa reilusti yli Loviisan toisen ydinreaktorin vuotuista tuotantoa tai noin 15:tä Vuotosta.

Vaikka lasku alkoi hyvissä ajoin ennen taantumaa, on se viime aikoina selvästi kiihtynyt. Tämän vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana kulutus on laskenut vuoden takaisesta kahdeksan prosenttia.

Kaikkiaan kulutus on laskenut enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Merkille pantavaa on, että viime laman aikana sähkön kulutus vain kasvoi.

Taantuman aiheuttama notkahdus toki korjaantuu talouden lähtiessä uudelleen nousuun, mutta kerran suljettuja metsäteollisuuden laitoksia ei avata enää uudelleen. Metla myös arvioi, että massa- ja paperiteollisuuden nykytuotteiden tuotanto vähenee vielä yli kolmanneksen vuoden 2007 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Työ- ja elinkeinoministeriö ennakoi, että tänä vuonna kulutus laskee kahden vuoden takaisesta 90 terawattitunnista 80-84 terawattituntiin. Jos tältä tasolta lähdettäisiin ensi vuonna ilmasto- ja energiastrategiassa kuvattuun kasvuun, voitaisiin vuonna 2020 päätyä suunnilleen Loviisan kahden ydinreaktorin tuotannon verran alemmaksi kuin vielä vajaa vuosi sitten ennakoitiin.

Aamiaiselta juoksin nurkan taakse Säätytalolle Valtioneuvoston kasvuhanketyöryhmän ensimmäiseen kokoukseen. Keskustelimme Antti Tanskasen johdolla työn tavoitteista ja tavoista.

Takaisin linnassa pidettiin tulevaisuusselonteon ministerityöryhmän kokous, josta riensin tapaamaan Suomen Yrittäjien ihmisiä eduskuntaan. Pohdimme pk-yritysten roolia siirryttäessä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan.

Istunnon jälkeen osa illasta vierähti puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa. Siellä uusi puheenjohtajamme Anni valittiin odotetusti jatkamaan työministerinä kesäkuussa. Illan ja yön esittelin ystäväni Janin kanssa Helsingin yötä Markolle.

Helatorstain aloittama pitkä viikonloppu meni kotona gradua ja töitä tehdessä, liikkuessa sekä siivotessa. Lauantaina seurueemme kävi Leimareissa.

Sunnuntaina kämppikseni Curtis lähti yli kuukaudeksi Yhdysvaltoihin, joten tein läksiäissushit. Viimeiseksi katsoimme college-komedian, jotta ei olisi mennyt liiaksi nyyhkimiseksi.