Maanantain tein töitä kotona. Tiistaina puhuin ympäristövaliokunnan ja VNK:n tiimin jälkeen pääministerin kanssa tulevaisuusselonteon valmistelusta.

Istunnossa pidettiin hiljainen hetki viikonloppuna menehtyneen kollegan, keskustan Susanna Haapojan muistolle. Hän kuoli vain vähän päälle nelikymppisenä aivoverenvuotoon – siis samaan sairauteen, joka iski hyvään ystävääni vain muutamia kuukausia aiemmin.

Edellisellä kaudella istuin Susannan kanssa kahdessa valiokunnassa. Meillä oli lämpimät välit. Kun tällä kaudella päädyimme eri valiokuntiin, meillä oli tapana vitsailla, miten ikävöimme toisiamme.

Muistopuheissa ja -kirjoituksissa toistui Susannan aurinkoisuus ja iloisuus. Se ei ollut kaunistelua; hän todella säteili ympärilleen myönteisyyttä ja valoisuutta.

Hiljainen hetki vei ponnen välikysymyskeskustelulta. Oppositio yritti tivata työttömyyden kasvamisesta. Hallitus vastasi ministerimme Tarja Cronbergin johdolla varsin hyvin.

Jätin myös kirjallisen kysymyksen Pieksämäellä ympäristölupaa rikkovasta Motopark-autoradasta. Autourheilun ystävät ovat kommentoineet ahkerasti, osa jopa ihan asiallisesti.

Keskiviikkona alustin ja vedin paneelin Green New Deal -seminaarissa Tieteiden talolla. Seminaari on osa Vihreän sivistysliiton hanketta, joka tuottaa syksyllä julkaisun talouden vihertämisestä.

Avauspuheenvuorossa kuvailin ilmastonmuutoksen ja taloustaantuman kaksoiskriisiä. Vanha konsti olisi ratkaista talouskriisiä tavoilla, jotka pahentavat ilmastokriisiä – ja ilmastokriisiä tavoilla, jotka pahentavat talouskriisiä

Green New Dealin eli uuden vihreän talouden idea on hakea ratkaisuja, jotka samaan aikaan kohentavat taloutta ja vähentävät ilmastokuormitusta. Lyhyellä aikavälillä tarvitaan vihreää elvytystä, pitemmällä talouden pysyvää rakennemuutosta kestävään suuntaan.

Osmo Soininvaara puhui siitä, miten talous itse asiassa tarvitsee ison rakennemuutoksen pysyäkseen käynnissä. Ilmastokriisi sen tarjoaa: lähivuosikymmenien aikana maailma on rakennettava uudelleen vähäpäästöiseksi, mikä merkitsee miljardien investointeja ja innovaatioita.

Hankenin tutkija Mari Ratinen vertaili Suomea ja Ruotsia. Hänen mukaansa Suomi luo innovaatioita, Ruotsi soveltaa niitä. Suomessa energiakeskustelu toistaa samaa, Ruotsissa luo uutta.

Seminaarin jälkeen lounastimme toimittajien seurassa. Istunnossa keskusteltiin budjettikehyksistä. Illalla kävin Veganissimossa päivällisellä Tampereella vierailleen Liiaksen Markon kanssa.

Torstaina istuin valiokunnan jälkeen hallituksen neuvottelussa. Tulevaisuusselonteon valmistelua on ohjannut erillinen ministerityöryhmä, ja nyt koko hallitus otti siihen kantaa ensimmäistä kertaa.

Luonnosta työstetään kesällä hallituksen ohjeiden mukaan. Valtioneuvoston on tarkoitus hyväksyä selonteko syyskuussa niin, että eduskunnan lähetekeskustelu ajoittuu istuntokauden alkupäähän.

Purimme VNK:n tiimissä pikaisesti neuvottelun annin. Sitten jatkoin eduskuntaan vihreän ryhmän kokoukseen ja istuntoon.

Perjantaina ehdin vanheta valiokunnassa vain hetken, koska riensin kuulemaan OECD:n arviota Suomen ympäristöpolitiikasta. Pariisissa vastikään tapaamani OECD:n ympäristöosaston johtaja Lorents Lorentsen kiitteli Suomea monilla osa-alueilla, mutta muistutti, että töitä piisaa.

Erityinen haaste Suomelle on talouden materiaali- ja energiaintensiivisyys. Jokaista kansantalouden euroa kohti meillä kuluu valtavia määriä luonnonvaroja ja syntyy päästöjä.

Tämän on muututtava. Tiedotteessani esitin, että hallituksen tulee ottaa OECD:n suositukset pikaisesti työlistalle.

Aamupäivällä pidimme avustajapalaverin, jossa oli poikkeuksellisesti paikalla kolme avustajaa: nykyiset kaksi ja äitiyslomalta alkusyksyllä palaava Annina. Istunnon jälkeen vaihdoin kuulumisia Energiateollisuuden Jukka Leskelän kanssa.

Perjantain päätti kenttäkäynti Helsingin Vanhassakaupungissa, jossa Rakennusliike Reponen rakentaa parhaillaan passiivikerrostaloa. Aiemmin firma on rakentanut Heinolaan Suomen ensimmäisen matalaenergiakerrostalon.

Hankkeessa oli monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkään talo ei tule mainittavasti tavallista kalliimmaksi edes rakennusvaiheessa, vaikka se pärjää murto-osalla normitalon lämmitysenergiasta.

Toiseksi talosta pystyttiin tekemään tehokkuudeltaan passiivitasoa, vaikka sitä ei alun perin suunniteltu sellaiseksi. Kolmanneksi talo näyttää tehokkuudestaan huolimatta tuiki tavalliselta.

Silmiinpistävin ero on se, ettei asunnoissa ole pattereita, sillä huoneet lämmitetään tuloilmalla. Seinät ovat hieman tavallista paksumpia. Erityistä huomiota on kiinnitetty ikkunoiden ja ovien saumoihin; eristeistä kun ei ole paljoa apua, jos lämpö päästetään falskaamaan niiden välistä.

Lauantaina rypistin vielä viime hetken eurovaalityötä Tammelan ja Laukontorilla. Vastaanotto oli muuten hyvä, mutta jostain syystä Sauna Open Airin kävijöitä ei vihreä ilosanoma kiinnostanut.

Sunnuntaina siirryin Helsinkiin Vihreiden valtakunnallisiin vaalivalvojaisiin. Ennakkoäänestyksen tulokset lupasivat hyvää: virallinen vaalianalyytikomme Ode piti kahta paikkaa Vihreille varmana.

Me muut jännitimme loppuun asti. Kaksi paikkaa varmistui vasta, kun äänistä oli laskettu yli 95 %.

Sitä riemun määrää! Minulla ääni käheytyi hurraamisesta. Läpi menneet Satu Hassi ja Heidi Hautala otettiin DTM:ssä vastaan villein aplodein.

Saimme 12,4 % äänistä ja yhtä monta paikkaa kuin demarit. Helsingissä kannatuksemme oli 25 %, ja Joensuussa olimme – tätä on vieläkin vaikea uskoa – suurin puolue! Tampereella nousimme demarien ohi toiseksi ja Pirkanmaalla keskustan ohi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

Vihreät pärjäsivät koko Euroopassa. Kasvatimme paikkamäärää selvästi aikana, jona parlamentin koko pieneni. Lisää Euroopan vihreiden vaalimenestyksestä voi lukea täältä.

Aamulehden mukaan “EU-parlamentilla on valtaa juuri ympäristöön liittyvissä kysymyksissä, ja vihreät kykenivät tarjoamaan uskottavia vaihtoehtoja niitä hoitamaan”. Menestykseen vaikuttivat kuitenkin muutkin asiat.

Ensinnäkin Vihreiden ehdokaslista oli vaikuttava. Tarjolla oli entinen ja nykyinen ministeri, entinen ja nykyinen europarlamentaarikko, puolueen koko viime puheenjohtajisto sekä kolme kansanedustajaa.

Toiseksi vihreä kenttä paiski ahkerasti töitä. Meillä ei ollut vanhojen puolueiden ehdokkaiden jättimäisiä vaalibudjetteja, mutta meillä oli sadoittain aktiiveja, jotka kampanjoivat loistavassa hengessä. Sitä ei voi rahalla ostaa.

Kolmanneksi muut puolueet tekivät vaalityötä puolestamme. Kokoomus asetti ulkomaalaisvihamielisiä ja ilmastonsuojelun vastaisia ehdokkaita, jotka karkottivat äänestäjiä vihreiden syliin. Perussuomalaisten urpoutta Eurooppaan ajava linja saattoi innostaa osan äänestäjistä hakemaan vastapainoksi suvaitsevaisuuden ja eurooppalaisen yhteistyön puolustajia.

Suurkiitos kaikille äänestäjille, tukiryhmäläisille, ehdokkaille ja muille vihertäville tyypeille!