Ennen syysistuntokauden ja eduskunnan virallisen kokousrumban alkua oli hyvin aikaa epävirallisille palavereille. Maanantaina kokoustin liikennepolitiikasta kahteen eri otteeseen, ja tiistaina kävin päivällisellä valtuutettukollegani kanssa.
Keskiviikkona kävin eduskunnassa puolueen viestintäpalaverissa. Loppuviikosta urakoin Mullan alla -sarjan kolmannen tuotantokauden jaksoja ystävän luona DVD:ltä, sillä neljäs tuotantokausi oli juuri alkamassa tv:stä ja laiskana tv:n katsojana olin pudonnut loistavan sarjan kärryiltä.
Perjantaina kävin Suomen ehkä parhaan klubin eli Beatformersin seitsenvuotissynttäreillä. Hauskaa oli, vaikka bileistä pitikin poistua turhan varhain, jotta jaksoi herätä aamulla Vaasan-junaan. Vaasassa puhuin paikallisen Setan seminaarissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuvasta politiikassa ja populäärikulttuurissa.
Puhuin kolmen vartin alustuksessani myös siitä, kuinka pidän homokansanedustajan leimaa kiusallisena. Ei ilmastopolitiikkaan tai verotusta koskeviin näkemyksiin kai paljoa vaikuta se, pitääkö miehistä vai naisista. Pohjalainen otsikoi juttunsa tähän tyyliin: Oras Tynkkynen on avoimesti homo kansanedustaja. Alustukseni viesti ei tainnut ihan mennä perille.
Vaasan Setan mukavien bileiden jälkeen palasin sunnuntaina Tampereelle puhumaan vapaaehtoistyön tapahtumassa keskustorilla. Painotin sitä, että kansalaisjärjestöjä tarvitaan paitsi tukemaan ajoittain ontuvaa hyvinvointivaltiota, myös haastamaan ja kritisoimaan vallanpitäjiä. Kerroin pohjalaisesta eläkeläispariskunnasta, joka kristillisen vakaumuksensa takia piilotteli karkotettavia maahanmuuttajia kotonaan.
Kansalaistoiminta ei ole arvokasta vain silloin, kun se tukee meitä päättäjiä, vaan erityisesti silloin, kun se haastaa tekemiämme päätöksiä.
