Viikkopäiväkirja palaa eduskunnan istuntokauden alkamisen kunniaksi gradun, matkojen ja töiden leimaamalta kesälomalta. Kesän aikana kirjoittamani matkapäiväkirjat voi lukea täällä ja täällä.

Viikko alkoi yritysvierailulla sähkölaitoksesta irrotettuun Tampereen Veraan. Sähköverkkoon ja katuvalaistukseen keskittyneen yhtiön toimistolla Ratinassa keskustelimme mm. energiaa säästävistä LED-katuvaloista.

Lediliikennevalo kuluttaa vain kuudesosan yhä eniten käytetyn hehkulamppuopastimen vaatimasta sähköstä. Tekniikan kehittyessä ledivalot ovat yhä houkuttelevampi vaihtoehto myös katuvalaistuksessa.

Poikkesimme Pinnin alueella katsomassa asentajien työtä. Miehet vääntelivät paksuja sähköjohtoja seinien ja lattioiden läpi. Ja kyse oli todella miehistä – kuulemma joskus oli ollut joku nainenkin kesätöissä.

Loppuillan tein töitä kotona ja osallistuin verkkokokoukseen. Saimme myös 30-vuotisjuhlieni sivut pystyyn.

Matkustin vielä yöksi Helsinkiin, jotta ehdin heti aamusta ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmän kokoukseen. Siellä käsiteltiin Suomen päästö- ja uusiutuvatavoitteita, ilmasto- ja energiastrategiaa sekä turpeen asemaa.

Valtioneuvoston linnasta riensin Ruoholahteen ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevään pohjoismaiseen seminaariin. Puhuin paneelissa mm. siitä, että Pohjoismaiden tulisi tukea kehitysmaissa ilmastonmuutoksen taloudellisten vaikutusten selvittämistä – siis eräänlaisia kansallisia Sternin raportteja. Meidän pitäisi myös pohtia paitsi ilmastonmuutoksen, myös ilmastonsuojelun vaikutuksiin sopeutumista.

Iltapäivällä syysistuntokausi käynnistyi ensimmäisellä täysistunnolla.

Keskiviikon ensimmäisessä palaverissa istuin aamukahdeksalta. Kaliforniassa ilmaston- ja ilmansuojelun parissa toiminut Catherine Witherspoon kertoi kuulumisia Yhdysvalloista.

Kalifornia on pitkään ollut edelläkävijä Yhdysvaltain sisällä. Osavaltio pyrkii leikkaamaan ilmastopäästöjään 80 % vuoteen 2050 mennessä – yksi tiukimpia missään asetettuja tavoitteita. Osavaltio pyrkii myös rajoittamaan autojen enimmäispäästöjä ja käynnistämään päästökaupan.

Aamukahvilta jatkoin vihreiden hallitusryhmän palaveriin. Työministeriöstä kävelin Annin kanssa eduskuntaan syksyn ensimmäiseen ympäristövaliokunnan kokoukseen.

Lounasaikaan kuuntelin Puuinfon toimitusjohtajaa Petri Heinoa puurakentamisesta. Puu on uusiutuva ja kotimainen luonnonvara, joka rakennusaineena myös sitoo hiiltä. Puurakentamista voisi edistää mm. kaavoituksella, rakentamismääräyksillä ja julkisilla hankinnoilla.

Ennen istuntoa kävin ratikalla Pasilassa Tekesin energia- ja ilmastoklusterin workshopissa. Puin erilaisia kriteerejä valita teknologiasatsausten kohteita. Muistutin myös siitä, että uuden teknologian käyttöönoton esteet ovat usein aivan muualla kuin tutkimuksessa ja kehityksessä.

Torstaina tapasin valiokunnan kokouksen jälkeen Rautaruukin henkilöstön edustajia päästökaupasta. Olimme samaa mieltä siitä, että päästöjä pitää vähentää ja teollisuuden kilpailukyky tulee turvata. Tavoitteiden yhteensovittaminen ei ole aivan helppoa, mutta ei onneksi mahdotontakaan.

Syötyäni hernekeiton poljin valtioneuvoston linnaan, jossa MOT:sta tuttu Matti Virtanen haastatteli minua A-studioon ilmastotieteen epävarmuuksista. Virtasta kiinnosti erityisesti se, mitä politiikassa pitäisi tehdä, jos hiukkasten osuus ilmastonmuutoksessa olisi luultua suurempi.

Vastaus: vähentää terveydelle ja ympäristölle joka tapauksessa haitallisia hiukkaspäästöjä entistäkin ripeämmin. Ja kiristää kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen tahtia – saman ilmastohyödyn saavuttamiseen kun tarvittaisiin aiemmin oletettua suurempia päästövähenemiä.

Haastattelun jälkeen palaveerasin ensin Sitran ympäristöohjelman johtajan Jukka Noposen ja sitten tulevan ympäristöministerin Kimmo Tiilikaisen kanssa. Eduskuntaryhmän kokouksessa esittelin lyhyesti EU:n päästö- ja energiavelvoitteiden jakoa jäsenmaiden kesken. Suullisella kyselytunnilla porinaa aiheutti erityisesti puolustusministeri Jyri Häkämiehen Venäjä-lausunto.

Istunnossa valtiovarainministeri Jyrki Katainen esitteli hallituksen talousarvioesityksen. Keskustelu siitä käynnistyy seuraavalla viikolla. Päivän Pirkanmaan Sanomat julkaisi kolumnini, jossa vaadin sosiaaliturvan uudistamista.

Avustajani Anskun syntymäpäivänä perjantaina vihreä eduskuntaryhmä aamiaisti Elinkeinoelämän keskusliiton vieraana Etelärannassa. Livahdin kesken ympäristövaliokunnan kokoukseen, jonka jälkeen tapasin SFS-ympäristömerkinnän edustajia mahdollisen biopolttoaineiden joutsenmerkin kriteereistä. Sitten lounastin Energiateollisuuden Jukka Leskelän kanssa.

Päästövähennykset ovat tulleet jäädäkseen. Jos haluamme ottaa ilmastonmuutoksen torjumisen vakavasti, ne tulevat vain tiukentumaan – ja nopeasti ja paljon. Tässä tilanteessa elinkeinoelämän etujärjestöt voivat toki vastustaa edelleen EU-tavoitteita ja tyrmätä uudet toimenpiteet.

Mutta jos ne toimivat näin, totesin Leskelälle, ne tekevät sen oman etunsa kustannuksella. Vanhan yhdysvaltalaisen sanonnan mukaan ”if you are not at the table, you are on the menu”.

Jos etujärjestöjen ainoa viesti on ei, ei ja vielä kerran ei, päätöksentekijöiden on laadittava pelisäännöt päästöjen vähentämiselle ilman niitä. Mieluummin laatisin ne yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Purettuani sydäntäni Leskelälle juttelin työhuonenaapurini, tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtajan Jyrki Kasvin kanssa tulevaisuusselonteon käsittelystä valiokunnassa.

Täysistunnon jälkeen osallistuin Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin ja Ympäristö ja kehitys ry:n järjestämään keskusteluun siitä, onko ilmastonmuutos jo riistäytynyt käsistä – ja jos on, miten sen pitäisi näkyä politiikassa.

Jotkin arvovaltaiset ilmastotutkijat todella arvioivat, että ilmastonmuutos etenee selvästi odottamaamme nopeammin, sen vaikutukset ovat luultua rajumpia ja lämpeneminen on saattanut jopa riistäytyä hallinnasta. Viisain tapa varautua on ennakoiva, pitkäjänteinen ilmastopolitiikka.

Jos vähennämme päästöjä etupainotteisesti ja osoittautuu, ettei ilmastonmuutos olekaan niin katastrofaalinen kuin on pelätty, voimme aina höllentää päästörajoituksia. Mutta jos tupruttelemme päästöjä huolettomasti ja myöhemmin rajusta ilmastonmuutoksesta varoittaneiden tutkijoiden todetaankin olleen oikeassa, voi jo olla liian myöhäistä enää kääntää suuntaa.

Silloin olisimme tuominneet tulevat sukupolvet ilmastokaaokseen.

Iltapäivällä kokoustin vielä erään ilmastohankkeen rahoituksesta. Vihreä Lanka julkaisi päivän numerossaan kolumnini, jossa pohdin kiinalaisen jokidelfiinin tarinan kautta luonnon monimuotoisuuden hälyttävää hupenemista.

Illalla uusi Tampereen-kämppäkaverini Curtis tuli viettämään viikonloppua Helsinkiin. Kävimme katsomassa Katri Helenan konsertin DTM:ssä. Suomalaisten kestosuosikki oli loistoiskussa, eikä yleisön vaatimista encoreista ollut tulla loppua.

Lauantaina kävimme katsomassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta kertovan näyttelyn Vantaan kaupunginmuseossa Tikkurilassa. Se on auki vielä 30.9. asti Suosittelen.