Maanantaina kömmin taas aamukahdeksaksi Tampereen radion studioon. Ehdotin, että minulle voisi varata viikoittaisen ohjelmapaikan, koska pormestarikisan takia olin lyhyen ajan sisällä ollut radiossa vieraana niin monta kertaa.

Puhuimme vielä vähän pormestarivalinnasta, mutta myös esimerkiksi energiapolitiikasta. Haastattelun voi kuunnella verkosta. Loppupäivän kirjoitin kotona ympäristöpoliittista kirjaa, joka julkaistaan lokakuun lopussa.

Tiistaina lounastin valiokuntien kokousten välissä Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunnan edustajien kanssa. Istunnossa alkoi ensi vuoden talousarvion monipäiväinen käsittely. Puhemaratonin aikana poikkesin Demarinuorten tupaantuliaisissa Hakaniemessä. Sielläkin puhuttiin siitä, miten Tampereen demarit onnistuivat mokaamaan pormestarivalinnan.

Tupaantuliaisten jälkeen palasin vielä istuntoon tivaamaan liikenneministeri Huoviselta, voisiko Suomi pistää Ruotsin tapaan isomman vaihteen silmään kestävän liikenteen edistämisessä. Ruotsi on puolittanut joukkoliikenteen arvonlisäverotuksen ja aikoo laittaa ratoihin 2,5 kertaa niin paljon varoja kuin teihin.

Keskiviikkoaamuna sain vieraakseni energia-alan opiskelijoita Berliinin teknillisestä yliopistosta. Koitin epätoivoisesti avata syitä siihen, miksi Suomi rakentaa vielä 2000-luvulla ydinvoimaa, vaikka kestäviä vaihtoehtoja on tyrkyllä yllin kyllin. Hämmästelevistä katseista päätellen en tainnut onnistua kovin hyvin. En sinänsä ihmettele – eihän ydinvoiman lisärakentamisessa paljoa järkeä olekaan.

Tapasin saksalaiset päivän mittaan toistamiseen, kun he esittivät vetoomuksensa eduskuntaryhmien edustajille. Sen jälkeen he tuntuivat ymmärtävän paremmin, miten taantunut energiapoliittinen keskustelu Suomessa on.

Iltapäivällä keskustelin Vattenfallin ja kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa yhtiön ehdotuksesta tulevaisuuden ilmastoratkaisuksi. Kaikki maat kattava malli ulottuu vuosisadan loppuun asti, mutta kehitysmaat osallistuvat päästörajoituksiin vasta ylitettyään maailman keskimääräisen päästötason asukasta kohti. Taloudellista tehokkuutta järjestelmään tuo globaali päästökauppa.

Mallissa on paljon hyvää – eikä vähiten se, että vihdoin elinkeinoelämänkin suunnalta tulee rakentava avaus ilmastonsuojelusta Kioton jälkeen. Vattenfallin ehdotus on pitkäjänteinen, globaali ja sitova. Se perustuu maakohtaisiin kiintiöihin, toisin kuin Eija-Riitta Korholan ja metalliteollisuuden monessa mielessä kelvottomat ehdotukset teollisuudenalakohtaisista intensiteettitavoitteista.

Toisaalta malli lykkäisi päästövähennysten aloittamista vuosikymmenillä eteenpäin, mikä olisi kohtalokasta vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta. Nyt hyvään alkuun päässeet hiilimarkkinat pysähtyisivät. Voi myös kysyä, onko köyhien maiden kannalta reilua jakaa päästöoikeuksia talouden koon eikä esimerkiksi asukasluvun mukaan.

Palasin vielä täysistuntoon tenttaamaan kauppa- ja teollisuusministeri Pekkariselta, missä kohtaa talousarviota näkyy eduskunnan yksimielinen vaatimus riittävästä rahoituksesta energiateknologian kaupallistamiseen ja investointeihin. Valitettavasti vastaus kuuluu: ei missään. Hallitus kyllä puhuu uusiutuvista kauniisti, mutta käytännön päätöksiin asti se ei tunnu tihkuvan.

Loppuviikon avustajani Ansku oli flunssan takia sairaslomalla, joten jouduin pärjäämään yksikseni. Torstaina budjettikeskustelut jatkuivat. Niiden ohella osallistuin eduskuntaryhmän kokoukseen ja tapasin Tammerkosken lukion opiskelijoita.

Suullisella kyselytunnilla käsiteltiin poliisin toimintaa edellisen lauantain ASEM-mielenosoituksessa. Mellakkapoliiseja oli ollut paikalla monta kertaa enemmän kuin mielenosoittajia, mikä asettaa hieman erikoiseen valoon poliisin valitukset määrärahojen niukkuudesta, kun pitäisi selvittää omaisuusrikoksia tai huolehtia ihmisten arjen turvallisuudesta viikonloppuisin.

Poliisin saartorenkaan sisään oli joutunut useita sivullisia, eikä sieltä paikalla olleiden kertomusten mukaan päästetty aluksi edes raskaana olevaa äitiä tai kokoomuksen jäsenkirjaa vilautellutta katsojaa. Poliisi pidätti lukuisia sivullisia, mm. Suomen Kuvalehden valokuvaajan.

Poliisiasioista vastaava sisäministeri Rajamäki kiitteli poliisin toimintaa eikä osannut nähdä siinä mitään moitittavaa. Salin oikeisto mylvi tukensa demariministerille. Kansalaisten perusoikeuksista tuntuivat olevan huolissaan vain Vasemmistoliitto ja vihreät.

Kysyin Rajamäeltä, oliko poliisille tärkeämpää suojella Aasian harvainvaltaisia johtajia demokratiaan kuuluvalta poliittiselta kritiikiltä kuin turvata kansalaisten oikeus osoittaa mieltään. Poliisi kun oli siirtänyt Aseistakieltäytyjäliiton laillisesti ilmoittaman mielenosoituksen pois Etelä-Korean presidentin silmistä. Maassa tuomitaan joka vuosi satoja aseistakieltäytyjiä 18 kuukauden vankeusrangaistuksiin.

Illalla kävin vielä syömässä Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kanssa Etelärannassa. Istuin vähäpuheisen EK-johtajan vieressä, joten keskustelu teknologia- ja innovaatiopolitiikasta tyrehtyi lyhyeen. Sen sijaan juttelin Satu Hassin kanssa mm. kotimaisista pellepelottomista, jotka uskovat keksineensä ratkaisun maailman energia- ja nälkäongelmaan sekä siihen, miten pyramidit aikoinaan saatiin rakennettua.

Perjantaina tarjosin ympäristövaliokunnan jäsenille reilun kaupan kahvia, teetä ja hedelmiä vastavalitun varapuheenjohtajan roolissa. Nykyään olen varsinaisena jäsenenä kahdessa valiokunnassa, joten töitä piisaa. Muuten eduskuntapäivä eteni tavanomaisesti.

Illalla isännöin Tampereella Al Goren palkitun dokumentin Epämiellyttävä totuus ensi-iltaa. Ennen näytöstä paikalliset vihreät jakoivat ilmastoaiheisia esitteitä. Olin järjestänyt verkkosivuillani kilpailun, ja annoin yhteensä 40 leffalippua. Elokuvan jälkeen menimme vielä pienellä porukalla viereiseen ravintolaan juttelemaan.

Dokumentin konsepti on harvinaisen kuiva: poliitikko puhuu. Silti kuin ihmeen kaupalla elokuva toimii. Osansa on Goren persoonalla, osansa taitavalla ohjauksella ja iso osa itse asialla, ilmastonmuutoksella ja sen torjumisella.

Dokumentissa esitetty alustus oli vitseineen lähes sanasta sanaan sama, jonka Gore piti vierailullaan Helsingissä edellisellä viikolla. Silti sen katsoi mielellään uudelleen – ja toivoi, että mahdollisimman moni muukin katsoisi. Varaa siis heti leffalippu! Ota mukaan myös isäsi, tyttöystäväsi tai se kaveri, jonka mielestä ei ollenkaan haittaa, jos Suomi lämpenee muutaman asteen.

Viikonloppu kului Jyväskylässä vihreän valtuuskunnan kokouksessa. Siellä mm. hyväksyttiin eduskuntavaaliohjelma. Olin äidin luona yötä. Otin mukaan kaksi sinistä mattoa vietäväksi asuntooni Helsingissä.